Vuoksen vartta kiertämässä

Rannat olivat lumiset ja virrassa kellui siellä täällä pieniä jäälauttoja, kun kiersimme mieheni kanssa Vuoksea kauniina maaliskuun pakkaspäivänä. Lumi ja sininen vesi olivat raikas yhdistelmä, osa suomalaista sielunmaisemaa. Vuoksen kulttuurireittiä mukailevalla kierroksella pysähdyimme yhdeksässä eri kohteessa, jotka on merkitty alla olevalle kartalle.

Saimaasta Imatran kaupungin kohdalta alkava Vuoksi on Vuoksen vesistön laskujoki Laatokkaan. Siitä on 13 kilometriä Suomen puolella ja 143 kilometriä Leningradin alueella Venäjällä. Saimaa on puolestaan Vuoksen vesistöalueen keskusjärvi.

Lenkkeily- ja valokuvauskierroksemme alkoi Mansikkalasta Imatran kaupungintalon puistosta kohti etelää kulkien Vuoksen länsipuolta. Ihastelimme ja ihmettelimme virtaa samalla kun kuvasimme vastakkaisen rannan näkymiä.

 

Ylitimme hiljaisen Imatrankosken sillan, joka täyttyy katsojista koskinäytösten aikaan, kun Imatrankoski kuohuu koskinäytöskaudella kesäiltaisin parinkymmenen minuutin ajan.

 

Imatrankosken sillalta läksimme kulkemaan pohjoista kohti katsellen miltä Mansikkalan kaupunginosa näyttää vastakkaiselta rannalta. Mansikkala on Imatran hallinnollinen keskus; oikealla näkyvä tumma rakennus on Imatran kaupungintalo ja sen vieressä on vaalea Kulttuuritalo Virta. Nämä sekä tornitalot edustavat uudempaa rakennuskantaa Imatralla.

 

Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen olimme Mansikkakosken vanhalla, kaksikerroksisella sillalla. Mansikkakosken ratasilta on yhdistetty rata- ja maantiesilta: maantieliikenne käyttää alatasoa ja junarata ylittää Vuoksen ylätasolla. Sillalle mahtuu hädin tuskin kaksi ajokaistaa, ja niinpä sen lähelle valmistui uusi Mansikkakosken maantiesilta, jonka kautta valtatie kuuden liikenne kulkee.

 

Mansikkakosken sillalta ihailimme leveää Vuoksen uomaa, joka ei juuri koskaan jäädy, koska sen virtaus on niin voimakas. Luonnontilaisessa Vuoksessa oli seitsemän koskea, joista Imatran koski oli suurin. Veden pintaa nostettiin pohjan ruoppausten takia ja voimalaitosten tehon lisäämiseksi, mistä syystä pienemmät kosket hävisivät Vuoksesta ja vain Tainionkoski ja Imatran koski jäivät jäljelle.

Kaukana Vuoksen pohjoispäässä sijaitsevat Tainionkosken voimalaitos ja Neitsytniemen kartano, joita kohden matkamme jatkui virran itäpuolella kulkevaa Vuoksenniskantietä pitkin. Neitsytniemen kartano lienee Imatran seudun hoveista ja kartanoista vanhimpia, sen historia alkaa 1600-luvun puolivälistä.

 

Vuoksen itäpuolella rautatiesillan kupeessa on Omenapuupuisto, siellä kasvaa lähes 300 omenapuuta, jotka edustavat yli kymmentä eri lajiketta. Puisto perustettiin vuonna 2000, jolloin jokaiselle imatralaiselle Millenium-vauvalle istutettiin sinne kaupungin lahjoittama puu. Omenapuiden takaa vastarannalta näkyy Tainionkosken kirkko.

 

Vuoksen takana on tällä kohtaa Ritikanranta ja sen museoalue. Ritikanrannassa oli 1800-luvun lopulla vilkas teollisuuskeskusta taloineen ja toreineen. Vanhasta asuntokannasta on enää jäljellä tuo punainen asuinrakennus ulkorakennuksineen, se kuuluu nykyisin Teollisuustyöväen asuntomuseoon. Tällä rannalla on tien ja Vuoksen välissä Imatran ortodoksisen kirkon vedenpyhityspaikka.

Vuoksenniskantieltä kääntyy vasemmalle Neitsytniemen kartanon pihatie ja siitä erkaneva oikopolku, jota myöten pääsimme pienen metsikön läpi Tainionkosken voimalaitokselle.

 

Tainionkosken voimalaitos sijaitsee Tainionkoskessa Vuoksen yläjuoksulla. Tornansillalla katsoimme pohjoista kohti: tuolta alkaa siis 156 kilometriä pitkä Vuoksi. Sillalta käännyimme paluumatkalle hiljaista kävelytietä pitkin, joka virran länsipuolta seuraillen johdatti meidät Ritikanrantaan.

 

Heti Ritikanrannan jälkeen näkyviin tulee Vuoksen vastakkaisella puolella Sienimäen asuntoalue, jonka vierestä kuljimme äsken Vuoksenniskantiellä. Kuvassa keskellä takana on Pyhän Nikolaoksen kirkko. Ortodoksikirkon vasemmalla puolella näkyy keltainen Sienimäen kartano, joka on Imatran vanhin säilynyt rakennus. Ortodoksiseurakunnan kirkkoherra, Isä Timo teki kulttuuriteon kunnostaessaan täysin rapistuneen kartanon. 

 

Kävelytie jatkuu Ritikanrannasta Mansikkakosken sillalle. Sillan kupeessa on vesilintujen ruokintapaikka, jonka rantavedessä parveilevat sadat sorsat kilpailivat lasten tarjoamista leipäpaloista.

 

Vuoksen vastakkaisella rannalla kohoaa mäeltä näkyviin Siitolan kartano. Nykyisen kartanon vanhimmat osat lienevät vuodelta 1772, jolloin Katarina II seurueineen ruokaili siellä.

Ympyrä on sulkeutunut, olemme nyt takaisin kaupungintalon puistossa, Mansikkakosken sillan kupeessa. Liki kolmentoista kilometrin jälkeen meillä on punaiset posket ja iloinen mieli sekä kymmenittäin valokuvia. Vuoksen ympäri voi kulkea yhtämittaisena tai valita lyhyemmän lenkin Mansikkakosken sillalta joko Tainionkosken tai Imatrankosken suuntaan.

 
Jaakko Juteini

Lähteet: Imatran kaupungin kotisivut; Virtuaali Vuoksi LUT, Vuoksen synty; Vuoksen kulttuurireitti. Kulttuurireitin opas; Matkailuopas Lea Lankinen; Moninainen Ajan Wiete elli runo-kokous 1817Jacob Judén, myöh .Jaakko Juteini, osa pitkästä Imatran koski -runosta.