72 Kou -kalenteri, toukokuu

Japanilaiset jakavat vuoden 72 mikrovuodenaikaan. 72 Kou -kalenteri on peräisin kiinalaisesta kuukalenterista ja sitä käytettiin yli 1000 vuotta yhdessä Japanin kuukalenterin kanssa vuoteen 1872 asti.

 

Neljä vuodenaikaa kevät, kesä, syksy ja talvi jaettiin 24 vuodenaikaan ja jaettiin sitten edelleen 72:een viisi päivää kestävään lyhyeen jaksoon. Kalenteri heijastaa syvää yhteyttä luontoon ja vuodenaikojen kiertoon, sillä kullakin jaksolla havainnoidaan tarkkoja muutoksia luonnossa.

 

Rentukoita
Helsingin Sanomien kuukausiliitteen 1/2025 toimitus teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

Suomessa voimme nyt seurata perinteisen neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.

 

Auringonlasku Saimaalla
Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun. Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.

Vuoden mittaan esittelen kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Vuodet ovat erilaisia ja eri vuosina asiat tapahtuvat hieman eri aikoina. Sen lisäksi Suomi on pitkä maa, siksi kalenteriin on jätetty tapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa.

Hiljaisuuden (joulu-tammikuu) esittelin blogissa 25.1., heräämisen (helmi-maaliskuu) 8.2. ja 22.3. sekä kuhinan (huhti-toukokuu) ensimmäisen kauden 26.4.

Kuhina toukokuussa

Metsonsoidinpaikka Rautjärvellä

Metson soidin on kiihkeimmillään huhtikuun lopun ja toukokuun alun varhaisina aamuina. Koiraat saapuvat soidinpaikalle aamuhämärissä. Voimakkain kukko asettuu soidinpaikan keskelle. Koppelot tarkkailevat aluksi soidinta kauempaa, mutta tulevat lähemmäs soitimen edetessä.

 

Ryhmäsoitimella metsokukot mittelevät voimiaan ja naaraat eli koppelot valitsevat parittelukumppaninsa soitimella parhaiten menestyneistä kukoista. Päivällä soidinpaikka on hiljainen.

 

Liito-oravan papanoita Lappeenrannassa

Liito-oravan poikaset syntyvät huhti-toukokuussa. Naavalla pehmustetussa pesäkolossa poikaset saavat turvallisen alun elämälleen. Pesässä vietettyjen ensiviikkojen jälkeen pikkuliiturit uskaltautuvat vähitellen ulos hyppy- ja liitoharjoituksiin.

 

Emo tarkkailee ympäristöä ja kantaa huolehtivaisesti poikaset takaisin pesään ulkoiluhetken päätyttyä. Jos pesäpaikan ympäristö osoittautuu vaaralliseksi, emo saattaa johdattaa poikaset toiseen koloon.

 

Koivun hiirenkorvia

Pitkät havaintosarjat kertovat, että lämpiminä keväinä hiirenkorvista on päästy iloitsemaan jo huhtikuussa, mutta kylminä keväinä paljon myöhemmin. Myöhäisin koivun lehteen tulo oli suurten nälkävuosien pahimpana katovuonna 1867 vasta kesäkuun puolivälin jälkeen.

Silmujen sisällä on valmiina pieniä lehtien aiheita. Kylmien talvikuukausien ajan ne kyyristelevät silmusuomujen suojassa, mutta kevätpäivien lämmetessä alkaa tapahtua, ja ykskaks puissa onkin hiirenkorvat. Mitä lämpimämmät säät, sitä aikaisemmin koivikot alkavat vihertää.

 

Toukokuinen polku Saimaan rannalla

Käki saapuu muuttomatkaltaan toukokuun alussa ja ryhtyy lisääntymistoimiin saman tien. Munintakausi on pitkä ja kestää aina heinäkuun alkuun. Tänä aikana naaras munii kymmenisen munaa, mutta lukumäärä voi otollisissa olosuhteissa jopa kaksinkertaistua. 

 

Jokainen muna munitaan eri pesään, joten naaraan aika kuluu pesien etsinnässä ja sopivan munintahetken odottelussa. Isäntälintu on valittava tarkkaan, sillä jotkut lajit tunnistavat vieraan munan eivätkä hyväksy sitä pesässään.

 

Tänä keväänä kuulin käen kukkuvan ensimmäisen kerran 10.5. ja se kukkuikin pitkään. Satakielen suloinen helskytys alkoi 14.5.

 

Vesiliskot lisääntyvät toukokuussa. Kosiotanssin jälkeen uros pudottaa siittiöpaketin, jonka naaras poimii omaan viemärisuoleensa. Se munii 200–300 munaa ja kiinnittää ne vesikasveihin tai kiviin, ja parin kolmen viikon päästä nuijapäät kuoriutuvat.

 

Valkovuokkoja

Äitienpäivän aikoihin Etelä-Suomen lehtipuumetsien pohjalla kukkiva valkovuokkomeri on kevään häikäisevimpiä luontoelämyksiä - ja elämys jatkuu edelleen!

 

Vuokkojen kukkimisaikaa kutsutaan metsän kevätaspektiksi. Tällä tarkoitetaan aikaa, jolloin puiden lehdet eivät vielä varjosta metsänpohjan kasveja. Pohjoiseen mentäessä valkovuokko harvinaistuu nopeasti, ja jo Pohjois-Hämeessä sitä kasvaa enää paikoitellen.

 

Hohtosinisiipi kuvattu 13.7.
Sinisiipiin kuuluva paatsamasinisiipi on Suomen kansallisperhonen. Paatsamasinisiipi esiintyy muita sinisiipiä aikaisemmin, joten mikäli törmäät keväällä vaaleansiniseen perhoseen, kyseessä on suurella todennäköisyydellä kansallisperhosemme!

Paatsamasinisiipi on yläpuolelta vaaleansininen. Koirailla etusiiven reunassa on kapea musta raita, naarailla tumma reunus puolestaan on leveämpi. Naaraalla on takasiivissä tummat täplät. Alapuolelta siivet ovat sinertävänvalkoiset tai -harmaat mustilla pienillä pisteillä.

Viitasammakko Parikkalan Siikalahdella

Helpoiten sammakot tunnistaa niiden ääntelystä kevätaikaan. Viitasammakon ääni on pulputusta, kuin kaasun kuplimista veden pintaan. Ääntä on verrattu siihen, kun päästää pullosta ilmaa ulos veden alla. 

 

Saimaan ahvenia (ja yksi lahnakin)

Ahvenella on pitkä kutuaika. Kutu alkaa tyypillisesti toukokuun alussa ja jatkuu aina heinäkuun alkuun. Ahven saavuttaa kutukypsyysiän jo melko varhain, ja se on tehokas lisääntyjä.

 

Tyypillinen kutuympäristö on puolesta kolmeen metriin syvyinen lahden poukama, jonka pohjassa on paljon kasvillisuutta. Mäti kiinnittyy kasveihin tai risukkoon rihmamaisena nauhana. Mätipalloja ympäröivässä limassa on pahanmakuinen ainesosa, joka karkottaa mädinsyöjät lähettyviltä.

 

Haarapääskyjä Pohjois-Savossa 13.8.

Kevään ensimmäisillä pääskysillä ja ihmisillä on pitkä yhteinen historia, joka ilmeisesti on alkanut jo kivikaudella. Näin ensimmäisen pääskysen 14.5. Ruokolahdella, mutta eihän yksi pääsky kesää tee!

Toukokuussa Suomeen palaavien pääskysten muutto on aikaistunut lintujen vuodenaikaisseurannassa vain muutamia vuorokausia sadassa vuodessa. Pian pääsemme näkemään suuria pääskyparvia, jotka muutolta palattuaan kertyvät merenlahtien, kosteikoiden ja järvien ylle pyydystämään hyönteisiä.

Joku päivä ja kaikki muuttuu:
on lämmin ja lehtiä puissa,
sinen seulojat salmien suissa.
Vain pääskynen enää puuttuu.
Eino Vuorela

Lindu pieni pääskyinen
suven sanoman saattap.
Maskun Hemminki

Lähteet: Animalia; Anneli Viherä-Aarnio, Metsälehti 23.4.2021; BirdLife Suomi 28.3.2025; BirdLife Suomi. Lintulive ja Tiira-havaintotietokanta: Jere Malinen, Seura. Tiede&Luonto 10.4.2024; Metson soidin 2022; Joonas Gustafsson, Suomen Luonto 23.4.2018; Heikki Vasamies, LuontoPortti 18.4.2016; Heikki Willamo, Maaseudun Tulevaisuus 13.6.2020; Kalastus.com; Luontoliiton Kevätseuranta; LuontoPortti; Otso Karhu, Vesa Marttinen Yle.fi 28.4.2022; Riikka Kaartinen, Suomen Luonto 16.5.2023; Eino Vuorela, Kevään tulo; Maskun Hemminki, Hemminki Maskulainen, suomalainen pappi 1550 – 1619; Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.