torstai 25. huhtikuuta 2019

Seuraa kyyn, metsäpeuran ja sääksen puuhia suorassa lähetyksessä!

WWF:n luontoliven kautta pääset seuraamaan kyyn, metsäpeuran ja sääksen asuinympäristöä reaaliajassa. Viime vuonna yli kuusi miljoonaa katsojaa saanut norppalive avautuu puolestaan toukokuussa.

Jokaisen luontolivessä olevan lajin sivulta löydät myös viime kesältä videopätkän, jossa eläin on tallentunut kameraan. Klikkaamalla sivun ylälaidassa olevaa Lisää-kohtaa näet puolestaan hölkkäävän ahman, kutevan taimenen ja vilkasta poikastaan paimentavan liito-oravan. Voit myös ladata älypuhelimeesi Luontolive-applikaation, jonka avulla pääset seuraamaan lähetystä suoraan kännykästäsi!


Koko Suomessa tavattavaa kyytä tuskin sekoittaa muihin matelijoihimme, sillä se on helppo tunnistaa selän tummasta sahalaitakuviosta ja kolmiomaisesta litteästä päästä, joka erottuu selvästi muusta ruumiista. Kyykäärmeen pistävä katse johtuu sen silmäterästä, joka on kissamaisen kapea pysty viiru. Kyy liikkuu yleensä maassa, mutta se osaa myös kiivetä puuhun ja on kohtuullisen hyvä uimari. Myrkyllinen kyy väistää ihmistä aina, kun se on mahdollista.  Kuitenkin paras suoja käärmeenpuremia vastaan on liikkua metsässä kumisaappaat jalassa. Jos kyy kuitenkin puree, purema vaatii pikaista hoitoa.

Kyy ei ole rauhoitettu eläin. Käärmettä ei kuitenkaan tarvitse tappaa, vaan sen voi siirtää vaikkapa kannellisessa sangossa viiden kilometrin päähän omasta pihapiiristä. Kyitä löytää keväällä muun muassa etelään viettäviltä kivisiltä rinteiltä ja metsäaukioiden reunoilta, myös kallioille voi kerääntyä kymmeniä kyitä lämmittelemään kevätaurinkoon. Ne ovat uroksia, jotka heräilevät horroksesta ennen naaraita huhtikuun tienoilla.

Metsäpeura on ollut Suomen asutushistorian tärkeimpiä riistaeläimiä. Se metsästettiin kuitenkin 1950-luvulla lähes sukupuuttoon monen muun lajin tavoin. Tällä hetkellä metsäpeura ei ole varsinaisesti uhanalainen, mutta määritellään uhanalaisuusluokituksessa (NT) silmälläpidettäväksi.

Kainuun alueen metsäpeurakanta on kuitenkin lisääntynyt rajan takaa tulleiden yksilöiden ansiosta. Sieltä metsäpeuraa on siirtoistutettu myös Suomenselän alueelle, jonne on kehittynyt elinkelpoinen, jopa Kainuuta suurempi kanta. Molempien kantojen kasvu on tosin hidastunut ja Kainuussa jopa kääntynyt laskuun. Suurimpana syynä lienee se, että sudet verottavat varsinkin peurojen vastasyntyneitä vasoja. Tällä hetkellä Suomessa metsäpeuroja on noin 1 900. Suomen lisäksi metsäpeuraa tavataan ainoastaan Venäjän Karjalassa, jossa salametsästys tosin vähentää peurojen määrää.

Metsäpeura on poron villi sukulainen, joka on sopeutunut lumiseen havumetsään. Peuran tarkka hajuaisti auttaa löytämään jäkälää lumen alta, lisäksi sen sorkat ovat suuremmat ja jalat korkeammat kuin porolla. Metsäpeurojen sorkista kuuluu naksuva ääni, jonka avulla lauman jäsenet kuulevat toisensa.


Haukkoihin kuuluva sääksi eli kalasääski on Kanta-Hämeen maakuntalintu. Lintu muistuttaa lentäessään isoa lokkia, mutta on rotevampi. Sääkseä tavataan koko maassa, sen pesimäkannaksi arvioitu 1150 – 1300 paria. Sääksi ei ole uhanalainen, mutta sen pesimismahdollisuudet ovat heikentyneet Saimaan lisäksi maailmanlaajuisesti, sillä vahvalatvaisia puita ei enää tahdo löytyä pesäpuiksi.

Yllä on kuvakaappaus sääksilivestä, jolla oli viime pesintäkaudella noin 100 1000 katsojaa. Jo 20 vuotta samalla paikalla pesinyt lintupariskunta saapui Kongon sademetsistä tuttuihin maisemiin Saimaalle 17.4. 

Sääksen ravinnoksi kelpaavat vain kalat. Niinpä se pesii vesistöjen tuntuman rantapuissa. Sääksi sisustaa pesänsä sammaleilla, turpeella ja jäkälällä muodostaen suuren risulinnan puun latvaan. Sääksen pesäpuu on aina rauhoitettu. Kalasääski munii huhtikuun lopulla yhdestä neljään munaan, joita pääasiassa naaras hautoo runsaan kuukauden ajan. Poikaset ovat lentokykyisiä vajaan kahden kuukauden ikäisinä.


Saimaannorppa on herkimmillään häiriölle kevättalvella, kun emot synnyttävät ja imettävät kuutteja rantakinoksiin kaivamissaan pesissä. WWF:n 17.2. julistaman   Saimaannorpan pesärauhan tarkoituksena kehottaa ihmisiä välttämään kaikkea liikkumista Saimaalla luotojen ja saarien lähellä.

Metsähallitus on julkaissut karttoja saimaannorpan tärkeimmistä häiriöille herkistä pesimäalueista. Paikkatietoanalyysiin perustuva pesätiheyskartta auttaa jäällä liikkujia hahmottamaan sitä, missä on suurin riski häiritä saimaannorpan pesimärauhaa. 

Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa.


Lähteet: Emilia Kemppi. Yle Oppiminen; Korkeasaari Zoo; Lajitietokeskus; Lisse Tarnanen ja Jarmo Latva, Aarrelehti 21.4.2017; Luonnonvarakeskus Luke; LuontoLiitto; Matti Nukari, Maaseudun Tulevaisuus 3.1.2018; Suomen Lajitietokeskus; Suomen luonnonsuojeluliitto Keski-Suomi; Suomen Metsästäjäliitto; Sääksisäätiö; Tiina Kukkonen, Etelä-Saimaa 18.4.2019; Turun Sanomat 17.2.2019; WWF Suomi; Maaria Leinonen.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Huhtikuussa humahtaa

Huhtikuussa luonto on täynnä elämää. Leskenlehdet värittävät tienvarren maisemaa. Orava on paraikaa vaihtamassa harmaan talviturkkinsa ruskeaan kesätakkiin. Lähimännikössä peipposet laulavat riemukkaasti ja räkättirastaat iloitsevat äänekkäästi. Sitruunaperhosenkin näin liihottelevan pihamaalla. Järvien jäät ovat muuttuneet  hauraiksi. Siitä kertoo lokkien parveilu jäällä rannan tuntumassa, kun ne kirkuen yrittävät valloittaa parhaat pesintäpaikat. Tuoksuukin jo huhtikuulta. 
 
Huhtikuu on sekä gregoriaanisessa eli meidän nykyisessä kalenterissamme että juliaanisessa kalenterissa vuoden neljäs kuukausi. Vietämme aprillipäivää huhtikuun ensimmäisenä, latinan aprilis ja useiden nykykielten april tarkoittavatkin meidän kielemme huhtikuuta. Huhtikuun suomalaisesta nimestä on annettu monta selitystä.



Luonnollisin on sen johtaminen talonpojan vanhasta työkalenterista samaan tapaan kuin neljän seuraavan kuukauden nimet. Huhtikuun nimi viittaa kaskeamiseen, joka on vanha viljelytapa. Kaskeamisen perusidena oli muokata metsämaa polttamalla ja hakkaamalla, niin että metsän ravinteet muuttuivat viljelyyn sopiviksi. Kaskiviljely jaettiin neljään eri tyyppiin sen perusteella, millaiseen metsään kaski tehtiin. Havupuumetsään raivattu kaski oli nimeltään huuhta eli huhta. Huhta puolestaan esiintyy yhdyssanoissa muodossa huhti-, kuten nimissä Huhtiniemi ja Huhtasaari.

Muita huhtikuun kansanomaisia nimiä ovat muun muassa sulamakuu ja suvikuu, jotka viittaavat leutonevaan säähän. Suvi nimittäin tarkoittaa Itä- ja Pohjois-Suomessa talvista suojasäätä. Lisäksi huhtikuuta kutsuttiin myös kiimakuuksi, koska se on metsojen, teerien ja muiden metsälintujen soidinaikaa. Erään toisen näkemyksen mukaan huhtikuun nimi tulisi sanasta huhtoa, koska huhtikuussa lumi sulaa ja maa aivan kuin huhtoutuu, siis huuhtoutuu.

Kevään kulkua kuvaavat myös monet sananparret, kuten Huhtikuu huuhteleepi lumen maasta, jään vedestä, ohrat aitan loukkahasta. Puoli suksin, puoli venein. Jos hatutta päin huhtikuussa halkoja hakataan, niin turkit päällä toukoja tehdään. Huhtikuu hullu kuu. Tämän keväisen kuukauden sään sanotaan olevan yhtä arvaamaton kuin pikkulapsen peppu.

Huhtikuussa kevät koittaa, pajut punaa luki lapsuuteni lorukirjassa. Toden totta, pajukot ovat jo muuttuneet punertaviksi. Pajupensaat ovat myös täynnä valkeita pörröisiä pajunkissoja, niiden oksilla olenkin koristellut runsaskätisesti pääsiäiskotini.

Pajunkissan hento pää
iloisena pilkistää.
Kevätsade ropsahdellen
kutittelee nenää nallen.
Vesi puroon huuhtoutuu,
on siis metsän huhtikuu.

Lähteet: Anssi Alhonen, Taivaannaula; Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto; Maria Komppa, Essi Juvonen. Mustialan opetusmaatila. Virtuaalikylä; Ortodoksinen kirkko; Sirkku Laine, Metsähallitus. Luontoon.fi; Wikipedia; Kuukausirunot&lorut.

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Aamurusko sateeks, iltarusko pouraks

Taivaan ruskotuksesta löytyy kansanviisauksia monella kielellä. Suomessa tunnetaan muun muassa sanonnat "iltarusko aamun usko, aamurusko hatun kastaa” ja ”ehtorusko kaunist ilma, aamurusko nahat kasta". Sanotaan siis, että iltarusko merkitsee kaunista ilmaa tulevalle päivälle. Aamuruskon taas on kerrottu olevan merkki sateisesta säästä. Monesti nämä kansanuskomukset pitävätkin paikkansa.

Kuulin tällaisia sanontoja jo lapsena, mutta en silloin ymmärtänyt, miten aamurusko tai iltarusko voisi ennustaa tulevaa säätä. Meteorologi Seija Paasonen valottaa meille, mistä syystä taivas on aamulla tai illalla tulenpalavan punainen.

Aamurusko tarkoittaa auringon punerrusta sarastuksen aikana. Auringon valo hajoaa ilmakehässä spketrin väreihin, joista yleensä päivällä näkyy vain sininen väri.

Kun taivas ruskottelee auringonnousun aikaan, valon sirottajana eli heijastajana ovat yleensä kosteus eli pienet ilmassa leijuvat pisarat tai jääkiteet. Ne ovat ehtineet itätaivaalle ensi merkkeinä lännestä tulevista sateista, jotka saattavat saapua jo illaksi. Aamurusko on erityisen näyttävä silloin, kun auringon edessä on yläpilveä.

Yllä olevat valokuvat otin 1.2.2018 Saimaan saaressa klo 10.44. Kalenteriini olin kirjoittanut tuolle päivälle: Komea aamurusko. Illalla oli merkintä ilman kellonaikaa: Lumisade alkoi.

Usein sanotaan, että iltarusko puolestaan tietää kaunista säätä seuraavaksi päiväksi - mutta pitääkö tämä kansanuskomus paikkansa?



Kun länsitaivas punertaa illalla auringon laskiessa, ilmakehässä on yleensä päivän tuulien jälkeen pölyä tai muita pieniä hiukkasia, jotka sirottavat valoa. Nämä eivät enteile sadetta. Auringon laskiessa varsinkin vaaleanpunaiset sävyt ovat merkkinä siitä, että valon säteet ovat kulkeneet pitkän matkan ilmakehässä.

Jos lisäksi läntisellä taivaalla on osaksi pilvistä auringon laskiessa taivaanrantaan, osa auringon säteistä valaisee punaisella valollaan pilvien alareunaa. Silloin taivas näyttää koostuvan punertavista pilvistä. Koska meidän leveysasteillamme sateet tulevat usein juuri lännestä, iltarusko on monesti merkkinä siitä, että sadealueen tuloa ei ole välittömästi odotettavissa.

Vanhan kansan sanonta "iltarusko, aamun usko ja aamunrusko, päivänpasko" pätee läntisten ilmavirtausten aikana. Huomispäivän sään ennustamisessa ei siis pelkkä taivaanrannan seuraaminen riitä, vaan pitäisi olla tietoinen myös ilmavirtausten eli tuulen suunnasta.

Kun näen iltataivaalla vaaleanpunaisia pilviä, kuvittelen niitä Niiskuneidin pilviksi, hänhän leijaili sellaisilla Muumilaaksossa.

Paista, päivä, lämmin päivä,
paista mulle, paista muille,
koko kylmälle kylälle;
anna mulle uusi usko,
muille armas aamurusko,
enin orjille elämän. Leino

Poljet maailmanpyörää.
Vanhalla Tonavalla
Vaihtuvat iltaruskot. Suvilehto

Lähteet: Ilmasto-opas; Ilmatieteen laitos; Kaijaleena Runsten, Maaseudun Tulevaisuus. Ympäristö 30.4.2018; Kotimaa 29.6.2015; Seija Paasonen, Tiede-lehti 5/2010; Suomalaisia sananlaskuja; Tiedekeskus Tuorla.Turun yliopisto;  Timo Leponiemi. Yle. Uutiset 20.10.2016; Eino Leino, Paista päivä (runon toinen säe); Eero Suvilehto; Maailmanpyörää polkemassa 30.8.2010.

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Tule mukaan seuraamaan keväistä luontoa!

Menneen talven lunta ja jäätä on vielä jäljellä, mutta kevät on jo ottanut vallan suuressa osassa Suomea. Kevään merkkejä on aina jännittävää tarkkailla, mitä havaintoja sinä olet tehnyt?


Minä kevätihmisenä hullaannun lisääntyvästä valon määrästä ja luonnon ihmeistä. Katselen uteliain silmin pälvistä ujoina nousevia leskenlehden nuppuja, kevätpiipon vaatimattomia kukkasia ja metsäkortteen varren venymistä.

Lämpötilojen puolesta kevät alkoi jo kaksi viikkoa sitten, silloin Etelä- ja Keski-Suomi nimittäin siirtyivät termiseen kevääseen. Kevät on ylipäätään aikaistunut muutaman päivän verran kunkin kymmenen vuoden kuluessa. Lumien sulaminen on aikaistunut noin viikolla 40 vuoden takaisesta.


Meidän pihalle ensimmäinen sepelkyyhkypari ilmaantui 27.3. ja peipposia 28.3. Peippo kuuluukin niihin lajeihin, joiden saapumisen ajankohtaan ilmastonmuutos on jo selvästi vaikuttanut. Huhtikuun alkupäivinä havaitsin puolestaan lumisilla Konnunsuon pelloilla sadoittain töyhtöhyyppiä. Samojen peltojen pälvillä liikkui kymmeniä kiuruja, joiden viserrys kuulosti korvissani kevätmusiikilta.

Luonto-Liiton kevätseurannassa tarkkaillaan kevään edistymistä 41 vakiolajin kautta. Vuosittain vaihtuva teema vie meidät tänä keväänä veden äärelle tarkkailemaan erityisesti rantoja, sillä seurannassa ovat vesilinnuista tiirat, kaloihin liittyen hauen kutu, rantakasveista rentukka ja pikku ötököistä järven pinnalla ”luistelevat” vesimittarit. Perheen pienimmille on oma lasten kevätseuranta, jossa havainnoidaan 13 tuttua lajia.

Luonto-Liiton vuosittain järjestämässä kevätseurannassa tutkitaan kevään etenemistä ja kerätään ensihavaintoja lajeista sekä tietoa niiden runsastumisesta. Seurantaan voi osallistua kuka tahansa luonnosta ja sen tarkkailusta kiinnostunut.

Arviointeja voi tehdä kaikkiaan kahdeksana viikonloppuna maaliskuun alusta kesäkuun alkupäiviin. Lisätietoja saat kevätseurannan sivuilta www.kevatseuranta.fi. Seuraavat havainnointipäivät ovat muuten 13. ja 14.4., jolloin teemana on sammakoitten ja kalojen kutu.





Kevään viimeinen havainnoitava asia liittyy ihmisiin ja mökkeilyyn, sillä tarkoituksena on seurata veneiden vesille laskua. Jonain keväänä meidän perheellä oli niin kiire vesille, että lähdettiin jopa jäiden sekaan. Kuvassa on kuitenkin kälyni vene, joka on kesäkäytössä.


Luonto-Liitto pyytää meitä kaikkia mukaan kevätseurantaan. Havaintomme päätyvät Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan tutkimuskäyttöön, ja niiden ansiosta vuoden 2019 keväästä piirtyy mahdollisimman tarkka kuva.

Tänään syntyi kevät.
Meri suuteli rantansa jäättömiksi. Lokit ovat siipensä pesseet kaukaisten karien keskellä. Taivaan telttakatto oli vielä eilen harmaa. Joku on vetäissyt sinistä verkaa sijaan. Lounatuuli on oppinut puhumaan ja tuo viestejä ihmiselle.

Repäise auki mielesi akkunat, joihin pahantuulen hämähäkki talvisaikaan kutoi verkkojaan. Päästä kaipauksen häkkilintu valloilleen ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä lokkiparven parissa.

Anna sen lentää levottomin siivin, kurkien keralla kauas kattojen yli jonnekin, toiseen maailmaan, vainioille, jotka odottavat, korpeen, jossa elämä herää. Lähetä tunteesi kultakiharaiset lapset tervehtimään kevättä, joka tänään syntyi luonnon sydämessä, auringon säteissä ja ihmisessä.

Lähteet: Edu.fi; Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto; Päivi Repo, Helsingin Sanomat 2.4.2019; Uuno Kailas, Kevät.