Pihassamme on vilkasta aamusta alkaen, kun keltasirkut etsivät touhukkaasti syötävää ruokintapaikalta. Vauhdikas keltasirkkuparvi lehahtaa hujauksessa läheisen kuusen oksille, jossa ne näyttävät keltaisilta palleroilta. Mutta ei mene kuin hetki, kun ne ikään kuin tiputtautuvat puusta takaisin maahan kauranjyvien etsintään. Niille näyttää kelpaavan myös kuoritut auringonkukansiemenet sekä siemenseos ja hirssi. Toisinaan keltasirkut ovat ruokailemassa pikkuvarpusten kanssa sekaparvena.
Keltasirkku on perussirkkumme, joka on metsänreunan laji ja pesii viljelysten tuntumassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Talvisin se on tuttu näky lintujen ruokintapaikoilla, jos tarjolla on kauraa. Keltasirkku ei tosin mielellään nouse lintulaudalle, vaan etsii ruokansa maasta. Olen laittanut jouluksi useimmiten pihaan kauralyhteen, siinä keltasirkut viihtyvät hyvin. Sirkut ovat monimuotoinen ryhmä, joista Suomessa pesii viisi lajia. Aiemmin linnostoomme kuuluneesta kultasirkusta on nimittäin tehty viimeinen havainto vuonna 2007.
Keltasirkku oli vuoden 2019 pihabongauksessa toisena runsaudessa, vaikka se tavattiin vain reilussa kolmanneksessa pihoista. Keltasirkkujen määrä on kuitenkin ollut jo pitkään vähenemään päin, mikä johtuu maatalouden muutoksista. Ihan uusimpien tulosten perusteella lasku näyttää tosin taittuneen.
Hieman kanarialintua muistuttavan keltasirkun huomaa helpoimmin keltaisesta väristä. Tällöin kyseessä on kuitenkin aikuinen koiras, sillä naaraan ja nuoren linnun väritys on hailakampi. Keltasirkulla on pyrstön tyven ja selän välissä punaruskea alue, joka näkyy varsinkin linnun lennähtäessä. Keltasirkun mahapuoli on viiruinen, naarailla ja nuorilla linnuilla viirutus on selvempi. Sirkulla on siniharmaa vahva siemensyöjän nokka. Keltasirkku onkin varsin kookas lintu, jos vertaa sitä lintulaudan muihin vierailijoihin eli tiaisiin ja pikkuvarpusiin.
Viime syksynä tapasin satapäisen keltasirkkuparven läheisellä sänkipellolla, joka on lintujen suosiossa ennen niiden muuttomatkaa. Osa keltasirkuista on lyhyen matkan muuttajia, jotka viettävät talven Etelä-Skandinaviassa ja Keski-Euroopassa. Sieltä ne palaavat maalis-huhtikuussa tavallisesti edellisvuotiseen reviiriinsä, mutta vaihtavat puolisoa joka kevät. Osa keltasirkuista on paikkalintuja, kuten nämä meidän pihan sirkut.
Pihapiirissä
keltasirkkujen parvi
etsii lounasta
lumimarjarykelmät
valkoisen hohdokkaina.
Tuula Salomaa
Lähteet: BirdLife.Pihabongaus; Jouni Tikkanen, Suomen Luonto 25.3.2015; Lasse J. Laine, Suomen Luonto; LuontoPortti; Pekka J. Nikander, Suomen luonto, Linnut, Sirkut; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Tuula Salomaa, Ennen ja nyt 20.11.2015.
Aivan ihanaa, kun pihalla ja metsässä kuuluu jo sirkutus ja liverrys! Tänään kuului myös tikan koputusta.
VastaaPoistaJuuri niin. Ihan samoja asioita on kuultu!
VastaaPoistaMeidän pihalla ovat tällä haavaa sekaisin talvi- ja kevätlinnut, sillä ruokintapaikalla parveilee keltasirkkuja, pikkuvarpusia, tiaisia, mustarastaita, sepelkyyhkyjä ja peipposia. Syökööt vain peipot topakasti, niin jaksavat sitten laulaa riemukkaasti.