Harmaapäätikka, vihreäselkäinen kuikuilija

Viime talvena lintujen ruokintapaikalle ilmestyi uusi vierailija. Tämä siivekäs kiipesi puunrungolla ripeästi hyppäyksenomaisin liikkein pysähtyen välillä kuikuilemaan rungon kupeessa päätään väännellen. Linnun käyttäytyminen oikeastaan herättikin huomioni, sillä ensi silmäyksellä arvelin sitä puukiipijäksi. Linnun lennettyä talipallolle pystyin katselemaan sitä tarkemmin. Piti ottaa ihan lintukirja käteen ja tarkistaa, kuka tämä kaveri on miehiään. Urospuoliseksi nimittäin arvelin lintua sen otsassa sijaineen punaisen läikän vuoksi.

Kirjan perusteella tunnistin linnun harmaapäätikaksi. Tämän myös harmaatikaksi kutsutun linnun selkä on sammalenvihreä, mutta vatsaa ja päätä peittävät vaaleanharmaat höyhenet. Keväämmällä näin ilokseni lintulaudalla harmaatikkarouvankin. Naaraan pää on kokonaan harmaa, muutoin uros ja naaras ovat samannäköiset ja kokoiset, vähän käpytikkaa isommat tikkalinnut. Harmaapäätikka on ainoa Suomessa säännöllisesti esiintyvä vihertävä tikkalaji. Joskus se sekoitetaan vihertikkaan, joka on meillä suurharvinaisuus.

Vilkkaimmin aamu- ja iltahämärissä liikkuva harmaapäätikka on erikoistunut muurahaisiin ja maan pinnalla eläviin hyönteisiin. Metsässä kohtaamasi pengotut muurahaispesät voivat hyvinkin olla harmaapäätikan aikaansaannoksia. Usein se tutkii maatuvia puunrunkoja ja kuorii kuivuvan puun kaarnan alta esiin toukkia. Talvella lintu kuitenkin voi vierailla ruokintapaikoilla, joissa on tarjolla talia; ihminen on siis muokannut tikkojen talvehtimiskäyttäytymistä.

1990-luvun lopulla maamme harmaapäätikkakannaksi arvioitiin noin 2000 pesivää paria, mutta nykyisin määrä on kasvanut 3000 – 4000 pariin, minkä myötä kanta on luokiteltu elinvoimaiseksi. Harmaapäätikan runsastuminen on ollut suhteellisesti suurinta kaakossa sekä Järvi-Suomessa, pohjoisessa vain paikoittain tai satunnaisesti. Harmaapäätikka on euraasialainen laji, joka esiintyy Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla.

Keväällä soidinvihellys paljastaa lintujen tulevat pesäpaikat. Ne sijaitsevat usein haavikoissa tai muissa lehtipuumetsiköissä, joissa on riittävän lahoa puuta oman kolon kovertamiseen.

Jos huomaat lähiympäristössäsi harmaapäätikan, havainto olisi hyvä kirjata valtakunnallisen vähimmäissuosituksen mukaan Tiira-lintutietopalveluun. Itse asiassa kaikki lintuhavainnot ovat tärkeitä, sillä ne osoittavat, missä, miten ja mihin ajankohtaan eri lintulajit esiintyvät Suomessa.

Tik tik tikanpoika
etsii toukanpipanoita.
Puu on kovaa: tik, tik, tak.
Nokka väsyy: nip, nap, nip.
”Tule tänne tikanpoika,
tääl on toukanpipanoita!”
-lahokanto kailottaa.
Tikka vatsan täyteen saa.

Orvokki-oravan luontokoulu

Lähteet: BirdLife Suomi; Dick Forsman, Suomen Luonto 10/2015Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; LuontoPortti; Pertti Koskimies, Suomen luonto. Linnut.Tikat; Pertti Koskimies, Yle. Luonto 17.10.2016; Seppo Vuolanto, Suomen Luonto 4/2017, 3/2016; Suomen lintuatlas; Samuli Tiikkaja, Helsingin Sanomat 20.7.2012; Orvokki-oravan luontokoulu, Tikalla on nälkä.