Väärinymmärretyt ampiaiset

Mustan- ja keltaisenkirjavat ampiaiset ovat kaikille tuttuja kiusanhenkiä varsinkin loppukesällä, kun ne hyörivät hedelmien ja makeiden juomien ympärillä. Menneenä kesänä ampiaisia oli jopa 20-kertaisesti vuodentakaiseen verrattuna, sillä helteet lisäsivät niiden määrää. Ampiaisten runsaus vaihtelee kuitenkin huomattavasti vuosittain. Meillä oli pesiä halkoliiterin lisäksi mökin kattorakenteissa, joista pesät tulivat näkyviin remontin yhteydessä. Valokuvien ampiaisen sain "kaverikseni" tarjoamalla sille vesimelonia.

Suomalaiset ampiaislajit jaetaan kahteen heimoon eli yhteiskunta-ampiaisiin ja erakkoampiaisiin. Maastamme on löydetty kaksitoista yhteiskunta-ampiaislajia, joista runsaslukuisin on yleinen ampiainen.

 

Toukokuun lämpöolot ovat ilmeisesti ratkaisevia ampiaisyhteiskunnan perustamisen onnistumiselle. Hyvän ampiaisvuoden edellytyksenä on myös lämmin ja kuiva loppukesä, koska vain silloin ravintoa on riittävästi saatavilla.

Yksivuotisen ampiaisyhteiskunnan perustaa keväällä talvilevolta herännyt kuningatar, joka sekä rakentaa ensimmäiset kennot yksin että ruokkii toukkia. Toukista kasvaa lisääntymiskyvyttömiä naaraita työläisiksi, jotka alkavat huoltaa jatkuvasti syntyviä uusia sisaruksia. Kuningatar ei kuitenkaan ole itsevaltias, joka kertoo työläisille, mitä tehdä. Sen sijaan ampiaisilla on työnjako, jota pesässä noudatetaan, mutta jokainen hoitaa tehtävänsä ilman käskyttämistäkin.

Toiset ampiaislajit rakentavat pesänsä riippuvaan asentoon vaikkapa räystäisiin tai ullakolle, toiset taas pesivät muun muassa puiden koloissa ja maan alla. Pallomaisen, katosta riippuvan pesän ampiaiset rakentavat lahopuusta tekemästään paperista. Pesän väriin vaikuttaa käytetyn puuaineksen laatu.

Valmiissa pesässä on yksi- tai useampikerroksinen seinämä, joka ympäröi vaakasuorassa olevia kennolevyjä. Kuningatar munii alapuolelta avoimiin kennoihin ja munasta kuoriutunut toukka riippuu kuusikulmaisessa kennossa pää alaspäin. Täyskasvuisena toukka erittää seittiä, josta se kutoo kennoon kannen koteloitumista varten.

Työläisten lukumäärän kasvaessa ampiaispesä laajenee kaiken aikaa. Suurimmissa puolimetrisissä pesissä voi olla jopa kymmenen kennolevyä ja niissä sisällä yli 10 000 kennoa. Ampiaisyhteiskunnat ovat kookkaimmillaan heinäkuun lopulla ja elokuussa.

Loppukesällä yhteiskuntaan syntyy ensin koiraita ja pari viikkoa myöhemmin uusia kuningattaria. Nämä lähtevät pesästä parveilemaan ja parittelemaan, minkä jälkeen koiraat kuolevat. Ainoastaan uudet kuningattaret jäävät henkiin ja hakeutuvat sopiviin suojaisiin talvehtimispaikkoihin, vaikkapa ulkorakennuksiin. Pesän perustamisen jälkeen kuningatar kuolee. Tämä ei kuitenkaan vaikuta muiden ampiaisten työtahtiin, sillä ne yrittävät ensisijaisesti huolehtia vielä pesässä olevista toukista.

Elokuussa työläiset voivat ärsyyntyä ja stressaantua, sillä pesässä alkaa olla ravintopula, ja toukille pitää etsiä ruokaa hinnalla millä hyvänsä. Tämän vuoksi makeat aineet saattavat houkutella työläisiä joukoittain mm. puutarhoihin, terasseille, leipomoihin ja jopa koteihin. Silloin meistä ihmisistä tuntuu, että ampiaisia on kaikkialla. Ampiainen ei kuitenkaan pistä, ellei se tunne oloaan uhatuksi. Työläiset menehtyvät viimeistään ensimmäisten kovien yöpakkasten tultua.

Ampiaiset ovat väärinymmärrettyjä eli ne eivät ole vain kiusankappaleita vaan myös hyödyllisiä kasvien pölyttäjiä. Tarkkaa pölytysmäärään ei kuitenkaan tiedetä, koska ampiaisia on tutkittu paljon vähemmän kuin muita sukulaisiaan. Se kuitenkin tiedetään, että rauhoitetulle lehtoneidonvaipalle ne ovat jopa tärkeimpiä pölyttäjiä. Hyötykasveista vadelmankukissa noita musta-keltaraitoja pörrää runsain mitoin.

Ampiaiset syövät sekä kasvis- että liharavintoa, mutta toukkien pääravintona ovat aikuisten pyydystämät pienet ötökät. Toukille kelpaa myös isompien eläinten liha. Ampiaiset ovatkin osa luonnon siivouspartiota, joka tehokkaasti paloittelee ja siistii pois eläinten raadot.

Elä ammu ampiainen,
elä pistä piikkiäinen.
Pistä piikkis pihlajan juureen,
kannukses kankaaseen. 

varssyja.wordpress

Lähteet: Antti Pekkarinen, Suomen eläimet, hyönteiset, ampiaiset; Maija Karala, Uudenkaupungin Sanomat 8.6.2018; Pihla Loula, Helsingin Sanomat Kotimaa 2.8.2018; Toimitusneuvosto, Tietosanakirja Suomalainen luonto; varssyja.wordpress, Ampiainen.