Rusokärpässieni

Kärpässienet on pienehkö suku, sillä tunnettujen lajien määrä on tällä hetkellä 24.  Kyseiseen sienisukuun kuuluvat yksilöt ovat kuitenkin suhteellisen helposti tunnistettavissa tyypillisten tuntomerkkien, kuten jalan tyven tupin tai suomuisen pullistuman avulla.

Muita tuntomerkkejä ovat vaaleat tai valkoiset, irtotyviset heltat. Suvun lajit ovat keskikokoisia tai jopa kookkaita, osalla on kauniin värikäs lakki. Tunnusomaista kärpässienten ulkonäölle on myös pitkä jalka, joka on monesti hoikka verrattuna lakkiin. Suomessa esiintyvistä lajeista suuri osa on myrkyllisiä.

Kaikki kärpässienemme ovat puiden juurisieniä, nämä valokuvaamani sienet kasvoivat sekä kuusen että männyn juurella. Tällaiset mykorritsasienet elävät symbioosissa puiden kanssa eikä niitä nouse ilman puita. Toisaalta esimerkiksi mänty ei kykene ottamaan riittävästi ravinteita ilman sieniapua.

Kärpässienten sukuun kuuluva rusokärpässieni ei ole myrkyllinen. Se kasvaa yleisenä elokuusta lokakuuhun tuoreissa kangasmetsissä Etelä-Suomesta Kuusamoon asti.  Ruohoisilta pihoilta ja puistoista löytyvät sienet ovat kookkaita, metsässä kasvaneet sen sijaan jäävät hennoiksi ja ohutmaltoisiksi. Rusokärpässienestä on erotettu lukuisia variaatioita. Voi olla, että laji koostuukin useasta lähilajista, mikä selittää sienten ulkonäön suuren vaihtelun.

Rusokärpässieni voi joskus muistuttaa punakärpässientä, mutta sen väri on yleensä haaleampi. Sen voi sekoittaa  myös syötäviin ukon- tai akansieniin, joilla on lakin pinnassa kiinteitä ruskeita suomuja vaalealla pohjalla eli päinvastoin kuin rusokärpässienellä. Lisäksi ukon- ja akansienen renkaat ovat irtonaiset, eikä niiden tyvimukulassa ole suojusjätteitä. 

 

Rusokärpässieni saattaa sekoittua hyvin samannäköiseen ruskokärpässieneen, joka on myrkyllinen. Hyvä tarkistuskeino on murtaa tai leikata pala sienen lakista: ensin mainitun malto punertuu leikkauspinnoilta, toisin kuin pysyvästi valkomaltoisen ruskokärpässienen, lajia edustaa alla oleva nuori sieni.

Vain kahdessa kohteessa Lappeenrannassa olen huomannut ruso- ja ruskosieniä, nekin hyvin pieninä esiintyminä ja kilometrin päässä toisistaan. Sen sijaan punakärpässieniä on tänä syksynä ollut erittäin runsaasti.

 

 

Muiden kärpässienien tapaan myös rusokärpässieni on nuorena pallomainen tai munamainen ja sitä peittää rusehtavanvalkoinen suojus. Kasvettuaan lakki on ensin kupera, sitten laakea ja 5 - 15 cm leveä. Sienen pintakelmun väri vaihtelee vaaleasta tummaan haalistuen vanhemmiten harmaanruskeaksi, jolloin suojusjätteet jäävät pinnalle laikuiksi. Jalan väri on valkoinen tai rusehtava, ja jalassa on suuri riippuva, valkoinen pystyuurteinen rengas kuin vekkihame. Rusokärpässieni ei ole aloittelevan sienestäjän ruokasieni. Jos olet epävarma lajimäärityksessä, jätä sieni metsään.
  

Sienioppaiden mukaan rusokärpässieni on hyvin erikoisen makuinen, imelä ruokasieni. Kälyni sanoi syöneensä sitä sienenä sienien joukossa. Se on joissakin lähteissä luokiteltu kahden tähden ruokasieneksi makunsa vuoksi, toisissa taas syömäkelvottomaksi.

Useat sienikirjat kehottavat keittämään rusokärpässienen ennen käsittelyä, vaikka kunnollinen paistaminen ja kypsentäminen riittääkin. Raakana tai huonosti kypsennettynä se aiheuttaa vatsavaivoja, sillä myrkky vaikuttaa suolistoon ja ärsyttää ruuansulatuskanavan limakalvoja. Myrkytysoireita ovat pahoinvointi, ripuli, vatsakipu, hikoilu, huimaus ja lihaskrampit, nämä oireet ilmenevät puolesta tunnista neljään tuntiin sieniaterian nauttimisen jälkeen.

Juotiin teetä
kärpässienen alla,
kuunneltiin joutsenten
sukusaaga

Naavakylvyn jälkeen
sain kukkia varpaiden väliin
Sisimpään jaspiksen voiman 

MyMind_Jenni

Lähteet: Esa Kurki, Etelä-Saimaa 23.9.2018; Helsingin yliopisto. Pinkka. Lajintuntemuksen oppimisympäristö; LuontoPortti; Mauri Korhonen, Uusi sienikirja; Wikipedia; MyMind_Jenni, jennin_runoilut, Instagram.