lauantai 26. toukokuuta 2018

Tontun kuppeja keväisessä metsässä

Huhtikuisen haapametsikön pohja oli märkää, jopa upottavaa. Tiesin alueen entiseksi niityksi, joka oli ruvennut metsittymään. Maakerros oli edellisvuotisten haavan ja lepän lehtien peittämä, mutta ruskeiden lehtien alta pilkotti jotain punaista.




Siirreltyäni lehtiä syrjään sain esille sienen, jonka tunnistin punamaljakkaaksi. Kohta isoja ja pieniä tulipunaisia sieniä löytyi lisää maatuvien risujen päältä. Malja oli sisäpinnaltaan punainen, ja sen ulkopinta oli vaalea, jopa vähän nukkamainen.


Muutaman sentin mittainen punamaljakas on jalaton, sillä sieni kiinnittyy alapinnaltaan lahoavaan puuainekseen. Punamaljakas viihtyy lehtometsissä, mutta myös puutarhoissa. Alun perin vain itäisessä Suomessa tavattu sieni on nykyisin levinnyt jo Etelä- ja Keski-Suomeen. Britit muuten nimittävät tulipunaista maljakasta tontun kupiksi ”Scarlet elf-cup”, syystäkin.


Punamaljakas ei ole myrkyllinen, mutta Suomessa sitä ei pidetä ruokasienenä. Keski-Euroopassa kasvaa kaksi punamaljakaslajia, joista toista kerätään ruuaksi esimerkiksi Unkarissa. Punamaljakkaita voi löytää maaliskuussa heti lumien sulettua, sillä se aloittaa kasvun jo syksyllä. Huhti-toukokuussa maljakkaita esiintyy kuitenkin runsaimmin, mutta niitä voi tavata vielä kesäkuussakin. Se voi joskus harvoin kasvaa myös myöhäissyksyllä, kuten kävi viime vuoden lauhana joulukuuna.


Eniten punamaljakasta muistuttaa sitä harvinaisempi kukka- eli tulppaanimaljakas, joka on paljon pienempi, pidempijalkaisempi ja ruukkumaisempi kuin punamaljakas. Maljasieniin kuuluu myös oranssimaljakas, joka sekin on muodoltaan kuppimainen. On monia muitakin maljakkaita, muun muassa rahkamaljakas, yleinen sysimaljakas sekä harvinaiset rahkamaljakas ja punareunamaljakas. Nämä sienet ovat minulle toistaiseksi vielä vieraita.



Omista sienikirjoistani en löytänyt jälkeäkään punamaljakkaasta, mutta muista lähteistä sain selville sen punaisen värin johtuvan itiökoteloiden lomassa sijaitsevista tukirihmoista, joissa on kirkkaita värijyväsiä. Britanniassa punamaljakkaita on käytetty ennen vanhaan pöytäkoristeluissa sammalten kanssa.

Tässä on jaossa maljoja
mahlaa voit ”niistä juoda”.
Se on raikas voimajuoma,
voi energiaa päivääsi tuoda.

Lähteet: Erkki Jormanainen, Värtsilän verkkolehti, Sieniä näkyvissä 4.5.2012; Henry Väre, Suomen luonto. Kotelosienet; Jarkko Korhonen. LuontoPortti. Verkkolehti; Jarkko Korhonen, Pirjo Penkkimäki, Suomalainen sienikirja; Lasse Kosonen, Suomen Luonto 25.4.2018 ja 22.4.2013; Martti Rajamäki, Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys 26.5.2013; Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Salo, Suomen sieniopas; Sepon sieniopas; wikipedia; sinikko.vuodatus.net 12.4.2016.

2 kommenttia:

  1. Noihin silmä kyllä "tarttuu" keväisessä metsässä! Väri on niin voimakas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tillariina. Punamaljakkaita ei tosiaan voi olla huomaamatta ruskeiden edellisvuotisten lehtien seasta!

      Poista