lauantai 7. huhtikuuta 2018

Mustarastas, pehmeä-ääninen huilisti

Mustarastaan ulkonäkö ja laulutaito tekevät siitä eksoottisen ilmestyksen niin Etelä-Suomessa kuin lähes koko Euroopassakin. Mustarastasta kuunnellessa ei tule mieleen, että sen soinnukkaan livertelyn ja mustan värin uskottiin keskiajalla olevan synnin, pimeyden ja lihallisten houkutusten vertauskuva. Meille suomalaisille mustarastas on sen sijaan kevään ilosanoman tuoja!



Mustarastaskanta on kolminkertaistunut 1980-luvulta ja alue laajentunut pohjoista kohti, siksi se onkin tutuimpia kaupunkilintujamme. Suomen mustarastaiden pesimäkanta on noin puoli miljoonaa paria, ja parilla voi olla kolmekin poikuetta kesässä. Mustarastas on Uudenmaan maakuntalintu, mutta kanta on tihein lounaisimmassa Suomessa, varsinkin Ahvenanmaalla.

Mustarastas on maamme linnustossa uudistulokas, sillä se pesi ensimmäisen kerran Suomessa sata vuotta sitten. Tulokkaiksi sanotaan lajeja, jotka ovat levittäytyneet Suomen luontoon 1800-luvun loppupuolelta lähtien omilla keinoillaan, kuten mustarastas.
 



Loka-marraskuussa mustarastaat tekevät päätöksen siitä, kannattaako jäädä Suomeen vai onko parempi siirtyä etelään. Pieni mustarastaiden vähemmistö jää tänne ja selviää talven yli linturuokinnan ja leutojen talvien ansiosta. Luonnontieteellisen keskusmuseon talvilaskentatulosten mukaan mustarastaiden talvehtiminen on yleistynyt maassamme pitkin 2000-lukua, sitä selittää paitsi hyvä marjasato ja mustarastaiden runsastuminen mutta ennen kaikkea lämpimät syksyt.

Meidän pihalintujen ruokintapaikalla on koko talven käynyt säännöllisesti neljä mustarastasta, jotka ilmestyvät aamupalalle ennen muita lintuja. Onkin ollut mielenkiintoista huomata rusinoiden olevan niiden herkkuruokaa.

Mustarastas on vähän pyylevähkö, räkättirastasta pienempi lintu. Koiraalla on hiilenmusta höyhenpeite ja oranssinkeltainen silmärengas, vanhalla koiraalla on myös nokka keltainen. Naaras on puolestaan himmeänruskea, sillä on ruskea silmärengas ja vaalea nokka.

Joskus kottarainen ja mustarastaskoiras sekoitetaan toisiinsa. Kottaraisen tuntomerkkinä on pilkullinen musta höyhenpuku ja lyhyempi pyrstö, myös liikkumistavassa on eroa, sillä kottarainen juoksee, mutta mustarastas etenee tasajalkaa hyppien. 
 

Mustarastaan huilumainen lavertelu alkoi jo maaliskuussa, vaikka olikin vielä talvista. Sen hieman surumieliset säkeet olen kuullut jo varhain aamulla hakiessani sanomalehtiä postilaatikosta. Mustarastas vihelteleekin mieluimmin aamu- tai iltahämärissä ja valitsee laulamiselleen mahdollisimman korkean paikan puunlatvassa tai vaikkapa antennilla.

Suomen Luonto -lehti järjesti linnunlaulukilpailun, jossa musiikkikriitikot arvioivat varpuslintujen taiteelliset kyvyt ja etsivät voittajaa. Lehden toimitus oli valinnut kilpailuun laululintujen joukosta kahdeksan finalistia, ja voittajaksi selviytyi ääninäytteiden perusteella mustarastas. Mustarastas oli arvioijien mielestä koiraspuolinen koloratuurisopraano, sitä pidettiin myös runollisimpana ja parhaana improvisoijana.

Mustarastaan laulu onkin innoittanut monia säveltäjiä, ja sitä pidetään tunteiden tulkkina. Muun muassa ranskalainen säveltäjä Olivier Messiaen (1908 – 1982) piti mustarastaan laulua kaikkein kauneimpana.

Koko pitkän päivän oli ilta.
Satoi lunta
ja tarkoitti sataakin.
Mustarastas istui kuusen kämmenellä.

Lähteet: Antero Järvinen, Linnut liitävi sanoja; birds-on-stamps; Hannu Jännes, Suomen luonto. Linnut. Rastaat; Hannu Kauhanen, Karjalainen 1.1.2018; Johanna Mehtola 13.3.2017, alkujaan Suomen Luonto 2/2012; Jouni Tikkanen Suomen Luonto 3.2.2015; Jouni Tikkanen, Suomen Luonto 7.5.2013, 4/2011. Hannu-Ilari Lampila ja Wilhelm Kvist; Juho Rahkonen, Apu-toimitus; Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus; Maiju Lehtiniemi, Petri Nummi & Erkki Leppäkoski, Vieraslajit Suomessa; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pertti Koskimies, Opas suomen luontoon. Miten eläimet käyttäytyvät; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Lasse J. Laine. Suomen luonto. Tunnistusopas; LuontoPortti; Wallace Stevens, Kolmetoista tapaa katsoa mustarastasta, 13. säkeistö, suomennos Jukka Kemppisen.

2 kommenttia:

  1. Juuri aamun valjetessa katselin mustarastaan hyppelyä lintulaudan alla. Ensimmäiset iltalaulut kuulimme reilu viikko sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tiinatei. Mustarastas on tosiaan varhainen lintu, jo hämärissä se tulee etsimään aamupalaansa. Nautittavia mustarastaan huilukonsertteja niin aamuunne kuin iltaannekin!

      Poista