lauantai 10. maaliskuuta 2018

Pihalle tunnelmaa jäälyhdyillä

Luonto suosii nyt jäälyhtyjen rakentajaa. Oli kulunut pitkä aika edellisestä jäälyhtyjen teosta, mutta paukkupakkasten myötä minuun iski innostus. Niinpä lähdin ulos etsimään koristeluun sopivaa materiaalia, lähimetsiköstä löytyi jo jotain ja hiihtelin hakemassa lisää puron varrelta ja isosta metsästä. Nyt minulla oli repullinen tavaraa: oli katajan, pajun, lepän, männyn ja lehtikuusen oksia, oli norkkoja, kissoja ja käpyjä, oli puolukanvarpuja, suopursuja, villiruusun ja myrkkykeison marjoja sekä kultapiiskun ja mesiangervon kuivuneita varsia. Sitten töihin!


Otin esille asetelmien tekoa varten erikokoisia astioita sangoista kakkuvuokiin. Kukat, varret, oksat ja lehdet asettelin niiden seinämille ja laskin vettä päälle. Sitten kannoin kaikki ne yhdeksäntoista astiaa pihamaalle jäätymään yöksi.


Aamulla jännitti mennä katsomaan, millaisia taideteoksia olinkaan saanut aikaan yhdessä yössä. Pienet astiat olivat jäätyneet hyvin, mutta runsaasti vettä sisältäneet sangot saivat jäätyä vielä hetken. Kun lopulta kaadoin ylimääräisen veden pois, lyhdyt olivat valmiita.

Kukat ja kasvit ovat aina kauneimmat omassa kasvuympäristössään. Siitä huolimatta teki mieleni kokeilla, tuoko jää niiden kauneuden vielä paremmin esille. Toden totta, jäälyhdyissä marjojen ja neulasten väri oli kirkastunut ja pienet yksityiskohdat nousivat hyvin esille. Niitä minä sitten ihmettelin ja ihastelin siinä omalla pihamaalla.

Illalla laitoin lyhtyjen sisälle kynttilöitä, joiden tuike sai ne näyttämään kerrassaan upeilta. Pihassa oli ihan eri tunnelma kuin valoisan aikaan!



Kun tuttavaperheen australialainen rouva oli nähnyt joulukuisella Suomen-matkallaan hautausmaalla jäälyhtyjä, hän ei ollut uskonut niitä jäästä tehdyiksi vaan luuli lasisiksi.  Kokemus oli eksoottinen. Hänen reaktionsa on ymmärrettävä, eihän lauhkean vyöhykkeen ilmastossa voi rakentaa jäälyhtyjä milloinkaan. Olen nähnyt rautakaupassa myytävänä muovisia jäälyhtyjä, niitä voisikin käyttää aavikkoilmastossa. Tuskin minä laittaisin sellaista kuitenkaan omalle pihalleni niin kauan kuin Suomessa riittää pakkasia.



Luonnosta kerättyjen materiaalien lisäksi halusin hyötykäyttää lahjaksi saamani ruusut, jotka jo vähän nuokkuivat sisällä maljakossa. Nyt uuden elämän saanut ruusukimppu ilahduttaa maaliskuisia vauhdin ottajia pihakeinun pöydällä niin kauan kuin pakkasia riittää.
Jäälyhty routaisella pihamaalla.
Heijastaa valoa kuin timantti yötaivaalle.
Lepattaa kylmässä tuulessa.
Häilyy valon ja varjon rajalla.
Osana elää pimeässä.
Jäälyhtynä.
Palaa jääseinien sisällä.
Loistaa kirkkaasti.
Loistaa lämpimästi.
Pisara kerrallaan.
Sulattaa jääseinämät.

Lähde: Harzu Run, Katse vasempaan päin. Runoja ja kuvia. Pisara kerrallaan 19.11.2015.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti