Lehmus, rakkauden ja hedelmällisyyden puu

03 helmikuuta 2018

Kotikaupungissani Lappeenrannassa jouduttiin katuremontin vuoksi kaatamaan viime kesänä pari Valtakadun varrella kasvanutta lehmusta. Paikallinen nuori kahvipaahtimo Lehmus Roastery halusi kunnioittaa Lappeenrannan lehmuksia niin, että toi jo syksyllä markkinoille näistä kaadetuista lehmuksista valmistettuja kahvimittoja. Minä sain sellaisen joululahjaksi. Jokaisen kahvimittaan on merkitty sen kasvupaikka, niinpä minun lusikkani lehmus kasvoi koordinaattien 61.057498, 28.178474 osoittamassa paikassa.

Lappeenrantaa sanotaan lehmusten kaupungiksi, sillä kaupungin puistoihin ja katujen varsille on istutettu runsaasti puistolehmuksia, ja Linnoitusniemellä kasvaa yli kaksisataavuotiaita metsälehmuksia. Laila Hirvisaari kirjoitti Lappeenrantaan sijoittuvan seitsenosaisen Lehmusten kaupunki -sarjan vuosina 1972 - 2004.


Lehmukset tunnetaan Suomessa parhaiten lehtevinä kaupunkipuina, jotka kaunistavat ja pehmentävät kesäistä asfalttiviidakkoa. Lisäksi herttamaiset lehdet sitovat tehokkaasti ilman epäpuhtauksia, koska niitä on paljon. Jotain osviittaa lehtien paljoudesta saadaan vuonna 2008 tehdystä tutkimuksesta, jossa Viikin metsätutkijat arvioivat tutkimuskatujen varrella sijaitsevien lehmusten lehtimääräksi noin neljätoistatuhatta puuta kohden.

Puistolehmus on isolehtilehmuksen ja metsälehmuksen risteymä, joka villiytyy vain harvoin. Puistolehmuksen erottaa parhaiten muhkuraisesta rungosta sekä rungossa kasvavista vesoista, metsälehmus puolestaan on suorarunkoinen. Lisäksi puilla on erilainen kukinto, se on puistolehmuksessa riippuva, mutta metsälehmuksessa pystyhkö.

Puistolehmukset kasvavat keskimäärin 15 – 25 metriä korkeiksi ja elävät noin 200 vuotta. Ison kokonsa vuoksi niitä istutetaan pääasiassa taajamissa katujen varsille ja puistoihin, mutta hillittykasvuisia lajeja voi sijoittaa kotipihoihinkin.
 

Metsälehmuksen toinen nimi on niinipuu. Jälkimmäinen nimi viittaa niineen, jota on sen kuoren alla. Meillä on kansankielessä tälle jalolle lehtipuulle vielä kolmaskin nimi, pärnä tai pärnäpuu, joka on virossa muodossa pärn. Niin Porvoon lähistöllä sijaitseva Pernaja kuin Viron Pärnu ovat saaneet nimensä tästä sanasta.

Nimi niinipuu kertoo, mihin sitä on käytetty vuosituhansia eli niinestä on tehty mertoja, köysiä, narua ja mattoja, jopa kengänpohjia. Metsälehmus on edelleen hyvin suosittu monenlaisissa nikkarointitöissä, koska puuaines on helposti vuoltavaa, kirkkaanvalkeaa ja pehmeää eikä se halkeile kuivattaessa.

Luontaisesti metsälehmuksia esiintyy Pietarsaari – Joensuu-linjan eteläpuolella, muun muassa varuskuntapaikkakunta Niinisalo on aikanaan nimetty siellä kasvavien lehmusten mukaan. Metsälehmusten liiallinen käyttö niinen lähteenä on tehnyt lehmusmetsiköistä kuitenkin harvinaisia. Venäjällä käyttö on ollut vieläkin runsaampaa, sillä siellä voidaan puhua niinikulttuurista siinä missä meillä puhutaan tuohikulttuurista. Metsälehmus voi saavuttaa jopa 800 vuoden iän.
 
Hyönteispölytteinen lehmus kukkii viimeisenä lehtipuuna vasta heinä-elokuun vaihteessa. Sen kukat tarjoavatkin hyönteisille ylenpalttisesti mettä, josta erityisesti mehiläiset näyttävät pitävän, koska niitä surisee kukissa valtaisat määrät. Ohikulkija tunnistaa kukinta-ajan puun lähellä leijailevasta makeasta tuoksusta ja kadulle tippuneista tahmeista mesipisaroista.

Villiruokalähettiläs, kokki ja ruokakirjailija Sami Tallbergin mukaan metsälehmuksen lehtiä voi käyttää samalla tavalla kuin hyvänheikinsavikkaa eli niistä voi tehdä vaikkapa täytettyjä kääryleitä tai niitä voi laittaa raakana salaattiin. Kukista sekä nuorista lehdistä puolestaan saadaan rauhoittavaa, tuoksuvaa ja hyvänmakuista teetä.
 

Lehmuksen pehmeä ja hellä olemus on antiikin maailmassa ja Euroopan vanhoissa kulttuureissa tyypillisesti yhdistetty naisellisuuteen. Se on ollut vastapaino miehiselle tammelle. Puumytologiassa lehmus onkin rakkauden ja hedelmällisyyden puu.

Lehmuksen hedelmät kypsyvät vasta myöhään lokakuussa, ja ne karisevat hangelle tuulen kuljetettavaksi. Talvella lehmukset tunnistaa hyvin puusta riippuvien siementen ansiosta.


Suomessa on ollut jonkin verran pyhinä kunnioitettuja lehmuksia; tiedetään esimerkiksi, että Päijänteen rannalla Hirvensalmi-nimisellä talolla oli pyhä lehmus. Sen sijaan Virosta tunnetaan monia uhrilehmuksia.

Nuori lehmus
punaisia ja vihreitä silmujansa vielä
pusertaa niin kuin pieniin nyrkkeihin,
vilua vastaan puolustautuen. (Katkelma)

Aale Tynni

Lähteet: Anu Malmi. Yle 5.7.2016; Eija Lehmuskallio. LuontoPortti; Lappeenranta. Linnoituksen luonto; Lehmus Roastery 25.9.2017; Sami Tallberg Villiyrtti -keittokirja; Suomen luonto. Kasvit. Janne Lampolahti: Lehmuskasvit; Taivaannaula. Puiden juurilla; Tekniikka&Talous 24.12.2010; Aale Tynni, Kootut runot. Uusi kevät.

2 kommenttia

  1. Kiitos taas luontoinfosta! Metsälehmus on ollut haaveen saada "arboretumiimme".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiittämästä Tiinatei. Jonain päivänä metsälehmus varmaankin kasvaa arboretumissanne, pistithän ajatuksen nyt alulle!

      Lisää tietoa saat esimerkiksi täältä http://www.mustila.fi/kasvit/TiliaCordata.

      Poista