lauantai 17. helmikuuta 2018

Kuunpimennys ja superkuu

Kesken tammikuisen iltapäivän havahduin maakuntaradion toimittajan sanoihin, että juuri nyt on kuunpimennyksen aika eli Kuu on jäänyt Maan varjoon. Toimittaja itse meni musiikin aikana tarkistamaan ikkunasta, näkyisikö pimennys jo. "Se tosiaan näkyy!", hän huudahti riemastuneena palattuaan mikrofonin ääreen. Toimittaja ohjeisti lappeenrantalaisia menemään Luukkaansalmen sillalle, koska sieltä kuunpimennys näkyisi hyvin.

Olin tuolloin mieheni kanssa Saimaan saaressa Ruokolahdella. Saman tien kiirehdimme pihalle, ehkäpä kuunpimennyksen voisi havaita myös mökin ympäristössä. Meillä oli onnea, sillä vähän oranssiin vivahtava Kuu pilkotti jo metsän takaa. Kun ehdimme kauemmas Haapaselän jäälle, sieltä olikin avarat näkymät kauas järvenselälle pimenevässä illassa. Kameran jalusta nopeasti esille ja objektiivi kohti itäkoillista! Taivaalla liikkuvat pilvet rajoittivat kuitenkin jonkin verran itse Kuun kuvaamista.




Tuossa vaiheessa Kuu näytti minun mielestäni oranssinväriseltä appelsiinin tai mangon viipaleelta, koska se näkyi vain osittain. Täydellisen kuunpimennyksen aikana Kuu punertuu ja voi muuttua jopa verenpunaiseksi, mistä se on saanut nimen verikuu.

Seisoimme jäällä katselemassa ja valokuvaamassa siihen saakka, kunnes Kuu oli siirtynyt pois Maan varjosta. Tämä vaihe päättyi vähän yli viisi. Seurasin nyt ensimmäistä kertaa näin intensiivisesti kuunpimennystä ja se oli mielenkiintoista.

Täydellinen kuunpimennys oli nähtävissä tällä kertaa vain Inarin ja Utsjoen alueella. Eteläisimmässä Suomessa pimennys näkyi Kuun noustessa horisontin yläpuolelle. Silloin täydellinen vaihe oli jo ohitse, vaikka Kuu oli tuolloin vielä osittain pimentyneenä. Kokkola – Lappeenranta-linjan koillispuolella täydellisen pimennyksen näkeminen oli mahdollista osan aikaa. Me kuitenkin katsoimme ja kuvasimme Kuuta vasta puolivarjopimennyksen aikaan eli klo 16.30 - 17.10.

Kuunpimennyksessä on Ursan mukaan kolme eri vaihetta eli täydellinen ja osittainen sekä puolivarjopimennys. Kuunpimennys alkaa aina puolivarjopimennyksellä ja päättyy siihen. Seuraavassa vaiheessa Kuu on osittain Maan täysvarjossa, jolloin se voi näyttää punertavalta. Täydellisessäkään pimennyksessä Kuu ei ole täysin pimeä vaan näyttää tummanpunaiselta tai -ruskealta. Täydellinen kuunpimennys on mahdollista vain täysikuun aikaan.

Tähtitieteellisen yhdistyksen mukaan kuunpimennyksiä tapahtuu maailmanlaajuisesti kahdesta neljään kertaa vuodessa, tosin vain osa niistä näkyy Suomessa. Meillä seuraava täydellinen kuunpimennys on jo heinäkuun lopulla, jolloin se nähdään tämänkertaista paremmin myös Etelä-Suomessa, mikäli sää sen sallii.

Täysikuu loisti tänä vuonna taivaalla sekä tammikuun alussa että lopussa. Kun täysikuu esiintyy kahdesti saman kalenterikuukauden aikana, jälkimmäisestä käytetään Yhdysvalloissa nimitystä Blue moon. Suomen kielessä kuukauden toiselle täysikuulle ei ole omaa nimeä, siksi meilläkin käytetään samaa nimitystä sininen kuu. Tällainen ilmiö ei toistuu keskimäärin 2,7 vuoden välein, mutta poikkeuksellisesti tänä vuonna myös maaliskuussa on kaksi täysikuuta.



Superkuu puolestaan tarkoittaa täysikuuta, jossa Kuu on kiertoradallaan lähinnä Maata. Superkuun aikana täysikuu on 15 – 30 prosenttia keskimääräistä täysikuuta kirkkaampi ja halkaisijaltaan 7 – 15 prosenttia sitä suurempi. Paljain silmin eroa on kuitenkin vaikea havaita.

Tammikuun viimeiselle päivälle osuikin kolme kuuilmiötä: samaan aikaan koettiin sekä täysikuu että kuunpimennys ja lisäksi Kuu oli lähellä Maata. Tällainen harvinainen yhteensattuma sai Yhdysvalloissa nimityksen sininen superverikuu.

Kuunpimennys
Kuu taivaallamme verenpunainen
ja täydellisen pallon muotoinen.
Sitä kaikki heräsivät katsomaan;
on hämmästynyt pieni ihminen.

Lähteet: Jacob Mikael Espersen Tieteen kuvalehti 29.1.2018; Juhana Nyman Etelä-Saimaa 31.1.2018; Kaisa Beltran ja Juhana Nyman Etelä-Saimaa 31.1.2018; Ilpo Pajunen. Yle-uutiset 30.1.2018; Lakeuden Ursa ry 27.1.2018; Veikko Mäkelä Ursa; Timo Paukku. Tiede. Helsingin Sanomat 31.12.2017; Tiedottaja Anne Liljeström Ursa; Tähtitieteellinen yhdistys Ursa; Runotaival 2015: Osa 271 Mikko 28.9.2015.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti