lauantai 20. tammikuuta 2018

Ranuan jääkarhut Sisu ja Venus

Kulttuurihistorioitsija ja tietokirjailija Hannele Klemettilä kertoo Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä -teoksessaan sekä ruskeakarhusta että jääkarhusta, joita mahtimiehet lahjoittelivat toisilleen keskiajalla. Ruskeakarhu koettiin arkipäiväiseksi jo sydänkeskiajalla eli 1200-luvulle tultaessa, mutta jääkarhu säilytti eksoottisuutensa koko keskiajan. Karhua kuitenkin arvostettiin, melkeinpä palvottiin pitkään, sillä se oli voiman ja vallan ruumiillistuma ja symboli.


Jääkarhu on suurin maalla elävä lihansyöjä, uros painaa noin 500 kiloa ja naaras noin 300 kiloa. Se elää melkein koko pohjoisen jäämeren jäätiköillä ja rannikoilla käyttäen pääasiassa hylkeitä ravintonaan. Lyhenevä jääpeitteinen aika ja pienentyvät merijääalueet vaikeuttavat kuitenkin saalistusta, ilmaston lämpenemisestä on siis tullut metsästystä suurempi uhka jääkarhuille.

Koska jääkarhut ovat ravintoketjun huipulla, niihin kertyy suuria määriä ympäristömyrkkyjä. Joillain alueilla jääkarhuemojen maidossa on niin runsaasti kemikaaleja, että pennut voivat jopa kuolla niihin.

Öljyn ja kaasun etsintä on myös suuri uhka jääkarhujen tulevaisuudelle, ja öljy sivutuotteineen aiheuttaa niille vakavia terveysriskejä. Öljynporaukseen liittyvät räjäytys- ja rakennustyöt voivat häiritä jääkarhuja. Lisäksi öljyvuotojen vaara ja jääkarhun elinalueiden pilaantumisen riski on suuri. 


Jääkarhuja on jäljellä noin 22 000 – 31 000. Jääkarhu onkin luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, eli sillä on vaarana kuolla sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden aikana. Kanada, Yhdysvallat, Tanska, Norja ja silloinen Neuvostoliitto allekirjoittivat Oslossa vuonna 1973 jääkarhujen suojelusopimuksen, jolla tähdätään jääkarhujen ja niiden elinympäristön suojeluun ja jääkarhukantojen kestävään hyödyntämiseen. Arktiset maat tunnustavat jääkarhukantojen seurantatarpeen. Grönlanti onkin käynnistänyt Norjan kanssa tutkimuksen, jossa seurataan jääkarhujen liikkumista merijäällä ja joka antaa arvokasta tietoa tuleviin kanta-arviointeihin. Suomen ainoat jääkarhut voi nähdä Ranualla ja ne kuuluvat Euroopan eläintarhaliiton suojeluohjelmaan (EEP).

Ilmastomuutoksen tutkija ja Alaskan Anchoragen yliopiston professori Jeff Welker ei usko jääkarhujen kuolevan sukupuuttoon, vaikka kanta varmasti kutistuu. Hän arvelee jääkarhujen sopeutuvan vallitseviin oloihin ja muuttavan käytöstään niin, etteivät ne enää syökään hylkeitä vaan merilintuja ja niiden munia, ehkä myös poroja. Jääkarhut myös hakeutuvat uusille asuma-alueille. Welker on toiveikas ja hän uskoo, että ihmiskunta voi ratkaista nykyiset ja tulevatkin ilmasto-ongelmat, vaikka se viekin aikaa.

Ranuan eläinpuistossa on tällä hetkellä kaksi jääkarhua, 14-vuotias naaraskarhu Venus ja sen reilun vuoden ikäinen pentu Sisu. Venus on synnyttänyt vuodesta 2009 alkaen kuusi kertaa yhteensä yksitoista pentua, joista kaksi on jäänyt henkiin. Uroskarhu Manasse jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen ja kesällä alkaneen sairastelun vuoksi syksyllä 2017. Liikkuminen muuttui vaikeaksi eikä karhu enää kesällä käynyt uimassa, vaikka se oli aiemmin lempipuuhaa. Manasse olisi täyttänyt pian 28 vuotta, mikä on eläintarhassa asuvalle jääkarhulle varsin kunnioitettava ikä. Eläintarhaoloissa jääkarhu-urokset elävät enintään 30-vuotiaiksi mutta naaraat 40-vuotiaiksi.

Manassella on kaksi jälkeläistä, edellä mainittu Sisu ja Ranualla 2011 syntynyt Ranzo, joka oli puiston ensimmäinen jääkarhunpentu. Ranzo on nyt aikuinen ja asuu Wienin eläintarhassa.

Marraskuussa 2016 Ranuan eläinpuistoon syntynyt uusi pentu vietti elämänsä ensimmäiset kuukaudet emonsa kanssa pesäluolassa ja pääsi nelikuisena tutustumaan ulkoilmaan maaliskuun puolivälissä. Nimikilpailun tuloksena urospentu sai nimekseen Sisu. Se viettää Ranuan eläinpuistossa vielä pari vuotta, minkä jälkeen siirtyy johonkin eurooppalaiseen eläintarhaan.

Luonnossa jääkarhut ovat äärettömän taitavia uimareita, ne voivat uida satojakin kilometrejä lepäämättä. Myös Ranuan leikkisät jääkarhut viihtyvät vesialtaassa tuntikausia. Niillä on altaassa viihdykkeenä suuri sininen pallo, joka oli pennun puolivuotislahja malmöölaisilta jääkarhujen ystäviltä.



Olimme Ranuan eläinpuiston ensimmäiset tulijat ja viimeiset lähtijät sinä lokakuisena päivänä, kun kiertelimme pitkin laajaa metsäpuistoa peräti kuusi tuntia tutustumassa sen eläimiin ja lintuihin.

Aamupäivällä katselimme tunnin verran Venus-emon ja Sisu-pennun leikkejä. Ylimmässä valokuvassa on Sisu, muissa kuvissa Venus. Iltapäivällä palasimme vielä kahdeksi tunniksi jääkarhulinnaan, mutta karhut kellivät vain pesäluolassa, ilmeisesti hyvin kylläisinä ruokailun jälkeen. Mehän olimme nähneet emon ja pennun jo pesän ulkopuolella ja kuvanneetkin niitä, mutta harmitti näiden myöhemmin tulleiden japanilaisvieraiden puolesta, kun he eivät nähneet oikeastaan mitään tai vain hännäntypykän pesän oviaukossa.


Ranuan eläinpuistossa vieraili vuonna 2017 yli 157 000 henkilöä. Ennätyksen taustalla on jääkarhunpentu Sisu sekä voimakkaasti kasvanut aasialaisturistien määrä Lapissa.

Lehtikirva tipahtaa paperille,
runooni,
kuin jääkarhu nurmikolle.

Anna Leinonen. Kaleva 16.1.2018; Jyväskylän yliopisto. Koppa; Marjukka Talvitie. Yle uutiset 4.9.2017; Marjukka Talvitie. Yle. Uutiset. 29.8.2017; Kaleva. Uutiset 29.8.2017; Marjo Valtavaara. Helsingin Sanomat 27.12.2017; Perttu Ruokangas. Yle Uutiset 2.1.2017; Pohjoisnapa; RanuaZoo Lapin arktinen eläinpuisto; Suomen ympäristökeskus Syke; WWF Jääkarhu; Hannele Klemettilä. Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä. Agricola. Julkaisut. Kirja-arvostelut; Lassi Kämäri, Loistava puhallus (osa runosta).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti