lauantai 14. lokakuuta 2017

Mikä ihmeen Kummakivi?

Etelä-Karjalassa kuulin puhuttavan lähiseudulla sijaitsevasta erikoisesta jättikivestä. Kun paikallisradion toimittaja oli elokuun lopulla kiven äärellä tekemässä siitä juttua,  minäkin innostuin ja halusin nähdä tuon luonnonähtävyyden omin silmin. Karttatietojen mukaan  Kummakivi sijaitsee Ruokolahden Hauklapissa, liki yhdeksänkymmenen kilometrin päässä Lappeenrannasta.


Niinpä lähdimme eräänä alkusyksyn päivänä etsimään Kummakiveä. Ajeltiin kohti Puumalaa, sinne menevältä tieltähän eroaa tie Hauklappiin. Vasta viimeisessä sivutien haarassa vaatimaton, vinossa oleva opaste neuvoo kääntymään vasemmalle, siellä on Kummakivi.

Jätimme auton tien päähän ja läksin mieheni kanssa talsimaan pohjoisen suuntaan polkua, joka myötäili edessä siintävän Pitkäjärven reunaa. Metsän laidassa on varmasti ollut paljon kulkijoita, sillä polut olivat tallautuneet syvälle varvikkoon. Syyskuun alussa vesi oli Pitkäjärvessä yllättävän korkealla. Kun alin poluista oli jäänyt veden alle, seuraava oli syntynyt vähän ylemmäksi rinteeseen. Sekin oli nyt osittain veden peittämä, mutta ylin juolukka- ja puolukkamättäillä kulkeva polku oli sen sijaan edelleen kuiva.





Päästäksemme Kummakivelle meidän oli ensin ylitettävä Pitkäjärvi, sillä tämä luonnonmuistomerkki sijaitsee järven toisella rannalla. Ylityspaikalla oli lautoja ja ohuita puun runkoja, jotka olivat osittain peittyneet veden alle. Niitä pitkin kuljimme kuin pitkospuilla ikään. Kulkemisen avuksi oli joku jättänyt molemmille rannoille pari-kolmemetrisen kepin, jolla sai ottaa tukea reunapenkereistä. Penger oli kapea, niinpä keppi osui herkästi sen ohi ja putosi järven syvyyteen. Mielenkiintoista tasapainoharjoittelua järven yli meneminen siis oli. Tämä ylityspaikka on nimeltään Sammalsilta. Se on rahkamättäistä koottu silta, jonka Kaukas-yhtiö rakennutti 1930-luvulla helpottamaan metsätyömiestensä kulkemista.

Kun oli päästy sammalsillasta, tuli vielä yksi mutta. Se oli edessä avautuva leveä, vettä täynnä oleva oja. Piti tehdä kauriin loikka, joka vei minut ojan yli; melkein onnistuinkin, sillä vain puolet lenkkareistani kastui. Nyt olin jo polulla, joka yleni Kummakivenmäelle. Mäntymetsä oli rauhallinen ja hiljainen, kuului vain tikan naputus ja polun vieressä virtaavan puron solina.




Siinä se nyt on, Kummakivi. Se on seitsemän metrin pituinen siirtolohkare, joka on asettunut jääkaudenaikaisen jäätikön silottaman kallion päälle. Näyttää kuin lohkare putoaisi kuperalta alustaltaan milloin tahansa, kuitenkin kivi on pysynyt paikoillaan vuosituhannet. Geologien arvioinnin mukaan jäämassat ovat nimittäin kuljettaneet kiven nykyiselle paikalleen noin 11 000 – 12 000 vuotta sitten. Vuonna 1962 rauhoitettu Kummakivi on Suomen suurin silokallion päällä tasapainoileva siirtolohkare.



Geologi Aimo Kejosen mukaan Kummakivi täyttää lippaluolan määritelmän, koska useita ihmisiä mahtuu seisomaan siirtolohkareen alle, vaikkapa sateelta suojaan.



Siirtolohkareen seinämissä kasvaa sammalta ja kallioimarteita. Kummakiven päällä puolestaan sinnittelee mänty, joka on jäänyt kuvan ulkopuolelle. Männyn iäksi on arveltu kolmisenkymmentä vuotta. 

Kerrotaan, että nuoret ovat joskus 1900-luvun alkupuolella keksineet laittaa pitkät tikapuut kiveä vasten päästäkseen sen laelle. Siellä lohkareen päällä nuoriso on saanut varmasti istua iltaa kenenkään häiritsemättä, jos tikkaat on muistettu vetää ylös.


Suuri kivi
nauraa neljää kättä
päin kasvoja eikä hievahda.
Silti, kun me ponnistelemme kaikin voimin yhdessä,
jokin
kiveäkin raskaampi
liikahtaa.

Lähteet: Geologi Aimo Kejonen; Geologiset luontokohteet; Ilpo Leskinen. Etelä-Saimaa 7.9.2016; Ruokolahden kunta; Wikimapia; Wikipedia; Tommy Tabermann, Kukkiva kivi.

2 kommenttia:

  1. Luontokuvat ovat aina ilo silmälle :) hyvää syksyä Sinulle ! RONJA

    https://minunmaisemani.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Ronja R. Sinulla itselläsi on upea blogi. Kiitän myös toivotuksistasi, mielenkiintoista syksyä myös sinulle!

      Poista