perjantai 15. syyskuuta 2017

Uskomaton rahkasammal

Jenni Haukion kolmannessa runokokoelmassa mainitaan sammalet: Rahkasammalta kasvavat kalliot… Olen runoilija Haukion tapaan nähnyt ja tuntenut jalkojeni alla kalliollakin rahkasammalta. Jos vesi jää seisomaan kallion koloon, siihen muodostuu ajan myötä niin märkä kohta, että sammal alkaa kasvaa. Yleensä rahkasammalet kuitenkin kasvavat joko soilla tai kosteissa metsissä.




Suomessa kasvaa noin neljäkymmentä eri rahkasammalta. Samalla suolla kasvavasta rahkasammalmatosta voi löytää useita eri lajeja ja monissa väreissä hohtavia sammalia, kuten nämäkin kuvat osoittavat.

Rahkasammalten merkitys on olennainen suomalaisen luonnon ekosysteemeissä. Ne nimittäin muodostavat soissa turvekerrostuman, johon varastoituu hiiltä jopa nelinkertainen määrä metsiin verrattuna. Turve on taloudellisesti merkittävin sammalten käyttömuoto, energiaturpeella tuotetaan nykyisin viidennes kotimaisesta kaukolämmöstä ja vajaa kymmenesosa sähköstä.  


Rahkasammalten vedenpidätyskyky on erinomainen, jopa 20-kertainen omaan painoonsa nähden. Niinpä rahkasammalta on käytetty aiemmin esimerkiksi seinähirsien tiivistäjänä ja jopa vessapaperina. Saamelaiset, Pohjois-Siperian kansat ja Pohjois-Amerikan intiaanit huomasivat kukin tahollaan kuivatun rahkasammalen erinomaisuuden patjojen eristeenä. Se on ollut myös oivallinen apu lastenhoidossa: vauvat pantiin ilman vaatteita nahkaiseen rahkasammalella ja poronkarvalla pehmustettuun kantokoppaan. Rahkasammaleen hygieenisyyden vuoksi  sitä käytettiin myös vaippojen täytteenä.

Rahkasammaleen antibioottiset ominaisuudet huomattiin jo 1800-luvun Saksassa, niinpä  sammalsiteitä ruvettiin käyttämään sairaaloissa ja klinikoilla haavojen paranemisen nopeuttamiseksi. Rahkasammalside on parempaa kuin puuvillavanu juuri tehokkaan nesteen pidätyskyvyn takia. Britanniassa rahkasammalta käytettiin ensimmäisen maailmansodan lopulla suoraan haavoille painettavina kirurgisina haavasiteinä, koska puuvillasiteitä ei ollut tarpeeksi.


Nykyisin rahkasammalta käytetään muun muassa pakkausmateriaalina elävien kasvien kuljetuksissa ja kämmeköiden kasvualustana. Kälyni pakkaavat keltavahveronsa rahkasammalkerrosten väliin silloin, kun sienillä on edessään pitkä matka toiselle puolelle Suomea. Kananmuniakin olen kuullut kuljetettavan rahkasammalpedillä. Rahkasammal voi olla myös retkeilijän pelastus, sillä mättäästä voi puristaa itselle juomavettä.

Sammal- ja muut viherkatot yleistyvät Helsingissä, sillä niiden avulla pyritään hallitsemaan kaupunkitulvien riskiä, samalla edistäen luonnon monimuotoisuutta. Viherkatot ovat siis yksi keino sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Kasvatan kotipihassa tomaatteja, kurpitsoita ja avomaankurkkuja kasvusäkeissä. Aurinkoisina päivinä säkit imevät vettä valtavat määrät, onhan kasvuturve miltei puhdasta rahkasammalta. Mansikka- ja kurkkuviljelmillä rahkasammal estää lastuvillaa paremmin rikkaruohojen kasvua sekä marjojen ja kasvisten likaantumista. Kuusen pistokkaiden viljelyssä rahkasammalta pidetään hyvänä sienitautien torjujana.

Rahkasammalta käytetään routaeristeenä ja maarakentamisessa sekä ilman saastepitoisuuksien mittaamisessa. Hyvän imemiskykynsä vuoksi rahkasammalta suositaan myös kuivikkeena karjan ja hevosten lannan käsittelyssä. Se on siis erittäin monikäyttöinen luonnonmateriaali.





Sammalet voivat lisääntyä sekä suvullisesti itiöistä että suvuttomasti muun muassa versoista, nämä lisääntymistavat vuorottelevat sammalen elinaikana. Suvullisessa lisääntymisessä sammal voi tuottaa joko muna- tai siittiöpesäkkeitä tai molempia. Sukusolut syntyvät sukusolupesäkkeissä, jotka ovat rahkasammalilla verson latvassa ja muistuttavat kukkaa.

Kyllä minä ihmettelin näitä alla näkyviä sammalikon "kukkia" viime kesänä mökkimaisemissa kuljeskellessani. Ilman  noita havaintoja en kuitenkaan olisi osannut kertoa sinulle itiöpesäkkeistä, joiksi kuvan kukat lopulta osoittautuivat.




Sata sammalta -teoksen kirjoittaja Kimmo Syrjänen kuvailee rahkasammalien lisääntymistä näin: Sadepisaroiden rummuttaessa pesäkettä sukusolut roiskuvat pitkälle ja metsänpohja on täynnä munapesäkkeitä kohti uivia sammalsiittiöitä. – Tuotapa en olekaan vielä päässyt näkemään!

---hirven sorkan painaumat sammalissa
lehtisilmut nuorissa koivuissa
vihreät sananjalan lehdet
ruskeiksi kuivuneilla mättäillä
rahkasammal vihreyttä loistaen
lahottajasienet kaatuneilla puiden rungoilla
pakoon juokseva jäniksenpoikanen
                               
keskenkasvuinen pitkäkorva

mies metsäpolulla
ja minä
kameran linssin kautta katselin
kuuntelin
hiljaisuutta---


Lähteet: Jenni Haukio, Sinä kuulet sen soiton; Helsingin Sanomat 9.8.2017 Liisa Niemi; Helsingin yliopisto. Ympäristötieteet; Itä-Suomen yliopisto. Biologian laitos. Ekologian kenttäkurssi; Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander, Sata sammalta; Turveinfo; LuontoPortti. Verkkolehti; Luontoäidin lääkekaappi; Luopioisten kasvisto; Kirsti Järvinen, Runonpolkuja Metsän äänissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti