Soihtukukka ja kissankynttilä

Jo muinaiset roomalaiset tunsivat tulikukan; naiset keittivät kukista hiustenhoitoainetta ja miehet käyttivät tulikukkien tervattuja varsia soihtuina. Valaisemisominaisuuteen viittaavat eri kielissä käytetyt nimet, kuten kynttiläyrtti, villakynttilä, soihtukukka. Suomessa  kukkaa on puolestaan kutsuttu nimillä kissankynttilä ja kynttiläheinä. Antiikin ajoilta on nimitys candela regia eli kuninkaankynttilä. Ruotsiksi tulikukan nimi on kungsljus, niin ikään kuninkaankynttilä. 

Ukontulikukka on kaksivuotinen ruohokasvi. Ensimmäisenä vuonna maasta nousee harmaanvihertävä lehtiruusuke, jonka tiheäkarvaiset lehdet tuntuvat pehmoisilta.  Karvapeite suojelee   kuivissa ja avonaisissa paikoissa viihtyvän tulikukan lehtiä auringonpaahteelta. Tulikukan lehtiä on käytetty niin kenkien lämmikkeinä kuin kynttilän sydäminäkin. Huopamaisten lehtien perusteella sille lienee annettu englanninkieliset nimet huopayrtti ja aataminflanelli.

Meidän piharinteeseen ilmestyi viime kesänä huopamaisia, somia lehtiruusukkeita. Aikani ihmeteltyäni napsin muut taimet pois, paitsi jätin pari ruusuketta paikoilleen. Tänä kesänä niistä molemmista alkoi nousta varsi, joka vain kasvoi ja kasvoi.  Lopulta niistä ilokseni kasvoi kaksi ukontulikukkaa.

Ukontulikukka on luonnonvaraisista tulikukistamme yleisin ja ilmeisesti myös suurin, sillä se voi kasvaa jopa parimetriseksi. Heleänkeltaiset kukat aukeavat varteen yksitellen, kokonaisuudessaan kukinta voi kestää parisen kuukautta. Ukontulikukka lienee alkuperäinen luonnonkasvi maan etelä- ja länsiosien kallioseinämillä. Teiden varsilla, asutusten lähettyvillä ja joutomailla se on myöhäisempi, tosin tullut Suomeen jo varhaiskeskiajalla munkkien mukana.

Tulikukkaa tavataan monien rautakautisten asuinpaikkojen lähettyviltä. Sen perusteella on päätelty tulikukan olleen hyötykasvi, jota on siirretty asuinpaikkaa vaihdettaessa. Nykyisin ukontulikukka on rikkaruoho, joka kasvaa kaikkialla.

Ukontulikukka on vanha lääkekasvi, jonka kuivatut lehdet ja kukat ovat kuuluneet apteekkien yrttivalikoimiin. Kasveista on saatu yskää ja käheyttä lieventäviä rohtoja, niinpä ukontulikukan vanhoja nimiä ovat hökäheinä ja röhäruoho. Lehdistä ja kukista on keitetty teetä, jolla on hoidettu myös haavoja. Hammassäryn hoidossa käytettynä rohtona ukontulikukka sai nimen hammasheinä. Voidettakin tulikukasta on tehty paiseiden hautomista varten.

Ukontulikukasta on saatu myös tupakan korviketta, sillä saksalaisella kielialueella kasvia on nimitetty tupakkakukaksi tai villitupakaksi. Vastaavasti Suomessa ukontulikukkaa on sanottu aho-, karhun-, köyhän-, mäki- ja ukontupakaksi.

Erityisen voimallisena ukontulikukkaa ovat pitäneet virolaiset, sillä siellä tämän kasvin nimi on yhdeksänvoimainen. Lieneekö Lönnrot napannut viron kielestä nimen omaan kasvioonsa, koska hän käytti ukontulikukasta myös nimeä yhdeksänväkinen. Virossa ukontulikukan on ajateltu parantavan erityisesti sellaisia tauteja, jotka ovat noitumisen tai pahan silmän aiheuttamia.

Ukontulikukka tuottaa valtavat määrät siemeniä, sillä tähkässä niitä saattaa olla monia tuhansia ja niiden itävyys säilyy vuosisatoja. Siemenistä on menneinä aikoina maidon kanssa pyöritelty pieniä palloja, joita on käytetty kalojen pyydystämiseen.  

 

Tummatulikukka on puolestaan tullut maatamme asuttaneiden uudisasukkaiden mukana, ehkä jo rautakaudella. Mielestäni se on näyttävämpi kuin ukontulikukka, vaikka se on varreltaan pienempi ja hennompi. Tummatulikukan heteiden sinipunakarvaiset palhot erottuvat hyvin sitruunankeltaisia terälehtiä vasten, kun taas ukontulikukka on kokonaisuudessaan keltainen. Tummatulikukka on eteläinen laji, mutta sitä tapaa harvakseltaan Keski-Suomessa asti. Se viihtyy tuoreemmilla mailla kuin ukontulikukka.

Tummatulikukkaakin on käytetty jonkin verran rohtona, mutta sitä on kasvatettu etenkin koristekasviksi. Tummatulikukan nimi on viroksi musta voimaheinä, ja sillä on maustettu viinaa.

 

Turun seudulla kielentutkija ja historioitsija Elias Tillandz kirjasi 1600-luvulla tummatulikukan nimeksi sekä metsänämmänkenkä että peitsinruoho. Elias Lönnrot käytti kasviossaan tummatulikukan nimenä kissan tulikukka. Musta tulikukka -nimeä käytettiin Suomessa 1800-luvulla, kunnes nykynimi tummatulikukka vakiintui 1900-luvulla.

Tulikukkien tieteellistä nimeä Verbascum käytti jo roomalainen luonnontutkija Plinius lähes parituhatta vuotta sitten. Lajinimistä ukontulikukan thapsus pohjautuu kreikan keltaista tarkoittavaan sanaan, tummatulikukan nigrum merkitsee puolestaan mustaa.

21.7.1906 Pyörällä Baddesleyyn ja sieltä jalan Balsall Templeen.
--- Kuivalta rinnepellolta poimin punalatvoja ja saman pellon nurkassa olevan kuivan merkelikuopan pohjalta keksin ukon tulikukan vaaleankeltaisen kukinnon ja merenvihreät lehdet. 

Edith Holden

Lähteet: Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen: kasvikertomuksia; Kasviatlas; LuontoPortti; Edith Holden, Nuoren naisen päiväkirja luonnon tapahtumista 1906 (Englannin maaseudulla)