lauantai 5. elokuuta 2017

Lummepolulla

Mustion Linnan suuri upea puisto sivuaa lahtea, johon on rakennettu sadan metrin mittainen kiertävä laituri, kelluva lummepolku. Polun molemmin puolin pääsee ihailemaan valkeita ja vaaleanpunaisia lumpeita sekä muita vesikasveja. Järven vesi välkehti kauniisti heinäkuisessa auringonpaisteessa ja pääskyset lentelivät ylös alas noukkien hyönteisiä veden pinnalta, kun kuljeskelimme polkua pitkin.

Lumpeet ovat aamu-unisia, joten hyvin varhain lammelle ei kannata suunnata, tämäkin lumme on vasta heräilemässä. Nuppuja oli paljon, joten lumpeiden paras kukinta-aika saattoi olla vielä edessä, ehkä heinä-elokuun vaihteessa.
 

Lumpeiden ja monien muiden lisäksi lahdenpohjukan matalassa rehevöityneessä rantavedessä oli kaksi minulle uutta kasvia, joihin heinäkuisella Mustion-vierailullani ihastuin heti.



Ensimmäinen kasveista oli pystykeiholehti, joka kasvaa yleisenä eteläisen Suomen rehevillä järvillä. Keiholehden nuolenkärjen muotoiset ilmalehdet ovat näyttävät, jousimiehen nuoliin viittaa myös kasvin tieteellinen nimi Sagittaria. Keiholehti kertaa kolmilukua lehtiensä muodossa, kukinnon haaroissa ja kukissaan.

Keiholehden juurimukulat kelpaavat ihmisravinnoksi. Raakana niiden maku on epämiellyttävä, mutta vajaan puolen tunnin keittämisen jälkeen ne muistuttavat maultaan perunaa. Pystykeiholehden turpeaa maavartta puolestaan käytetään Kiinassa vihanneksena.


Toinen kasveista on eksoottisen näköinen sarjarimpi. Sarjarimmellä on reilun metrin mittaiset kukkavarret ja kolmisärmäiset kapeat lehdet. Ruotsissa sen lehdistä on kudottu muun muassa mattoja ja istuinsuojuksia.

Sarjarimpi näytti viihtyvän tyynessä lahdessa hyvin, eikä se edes kuki virtaavassa vedessä. Myös rimmen kukat ovat kolmilukuiset ja halkaisijaltaan kolmisenttiset. Yleensä sillä on vain muutama kukka auki kerrallaan, mutta koko sarjan kukkiminen kestää pari kuukautta.



Kaunis sarjarimpi on Kanadassa harmillinen vieraslaji, joka huonontaa veden laatua ja siten köyhdyttää alkuperäistä lajistoa. Kasvusto voi olla jopa niin tiheää, että se estää järvellä veneilyn. Tuosta ei Suomessa liene toistaiseksi pelkoa, sillä sarjarimpi on yleinen vain paikoitellen Lounais-Suomen ja Pohjanmaan jokisuissa, mutta muualla maassa harvinainen. Kokemäenjoen suistossa on tapahtunut muutoksia huonompaan suuntaan, sillä 1980-luvun laaja-alaisista pystykeihokasvustoista on jäljellä vain rippeet ja sarjarimmetkin ovat selvästi taantuneet ilman mainittavaa syytä.

Linnunpojat lähtevät pesästä,
On se aika kun sarjarimpi kukkii,
vaaleanpunaiset kevyet kruunut latvuksissa,
Vene ajelehtii hitaasti virran mukana,
ohut savuvana leijuu jostain,
en viitsi liikuttaa melaa,
lojun vain.

Lähteet: Kokemäenjoen käyttötieto; LuontoPortti; Suomen luonto. Kasvit; Puutarha.net; Wikipedia.org.; Hannu Mäkelä, Elämisen keveys

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia kukkatuttavuuksia! Otin viime viikolla yhden lumpeen kukan sisälle maljakkoon nähdäkseni, miten se tulee toimeen. Yhtenä aurinkoisena päivänä se oli auki, muuten on ollut ihan supussa. Ihan hyvissä voimissa kuitenkin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tiinatei. Me toimme lapsena kotiin lumpeita (ja joskus ulpukoitakin) ja laitoimme ne veteen laakealle lautaselle. En muista enää, montako päivää ne säilyivät. Ne tarvitsevat kyllä runsaasti aurinkoa järvessäkin. Ne avaavat kukkansa myöhään aamupäivällä ja voivat olla supussa, jos on sadesää.
    Kauniita ne ovat myös ns. maljakkokukkina, eikös vain.

    VastaaPoista
  3. Ihana blogi ja tosi kauniita kuvia. Kiitos Sirpa, kun annoit sähköpostissa linkin tänne :) Terv. Maritta K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maritta, kun tulit kurkistamaan!
      Lumpeet ovat aina kauniita, järvessä tietysti parhaimmillaan.

      Poista