Humala, Remusen poika

15 heinäkuuta 2017

Maaseudun Tulevaisuudessa olleen artikkelin mukaan Suomen lain rakennuskaaren mukaan talonpojan tulee istuttaa joka vuosi hyviä humalan juuria 40 salon varalle, kunnes humalasalkoja on kaikkiaan 200. Sakkoja joutuu maksamaan se, joka tätä lakia ei noudata. Sakon määrä on talari vuotta ja neljääkymmentä salkoa kohti.

Kuten valuutasta voi päätellä, kyse ei ole EU:n niuhotuksesta eikä edes markka-ajasta. Laki on ruotsin vallan ajalta 1734. Mutta vaikka laki vanha onkin, se on yhtä voimassa rakennuskaaressa.

Ruotsin vallan aikaan talonpojilla oli siis lakisääteinen humalanviljelypakko. Tällöin veroja maksettiin kruunulle luontaistuotteina, kuten humalan kukintoina.


Humalaa on viljelty Suomessa laajalti panimoteollisuuden käyttöön vuosisatojen ajan. Vanhoista viljelyalueista on jäänyt jälkipolville muistoksi nimiä, kuten Humalistonlahti Helsingissä. Nykyään suomalainen olutteollisuus käyttää tuontihumalaa. Sen sijaan viljelijät, oluenharrastajat ja pienpanimot haluaisivat elvyttää suomalaisen humalan viljelyä käsityöläisoluiden nykyisen kovan kysynnän vuoksi.

Täällä pohjoisessa kasvavat humalat ovat sopeutuneet Suomen leveysasteiden valo-olosuhteisiin, siksi etelä- ja keskieurooppalaisten lajikkeiden sijaan kannattaisi suosia kotimaisia humalia. Tänä vuonna Luonnonvarakeskus Luke pyrkiikin löytämään vanhoja suomalaisia humalalajikkeita, joissa olisi eniten aromeja oluen tekoa varten. Jos sinä tiedät vanhoja humalia, ilmoita niistä osoitteessa www.luke.fi/ilmoitakasvi.


Naantalin nimikkokasvi humala kuuluu Etelä- ja Keski-Suomen ranta- ja puronvarsilehtojen alkuperäiskasvistoon, mitä ei edes tule ajatelleeksi, koska humala on villiintynyt pihamaitten koristekasviksi ja sitä kasvaa etelästä pohjoiseen. Toisaalta pihoista on karannut aikojen kuluessa humalia lähimetsiin, joten luonnonesiintymien erottaminen puutarhakarkulaisista on vaikeaa. Päiväperhostoukistamme nokkosperhonen kelpuuttaa humalan ravintokasvikseen ja myös koteloituu sen versoille, vaikka nokkonen onkin sen varsinainen isäntäkasvi.

Humala-alkuiset paikannimet antavat vihjeitä vanhoista kasvupaikoista.   Esimerkiksi Jyväskylän seudulla on useita Humalamäkiä, samalla seudulla on myös Pieni humalajärvi ja Iso humalajärvi. Monien sisämaan humalaesiintymien alku on 7000 – 8000 vuoden takaa. Humala oli tuhansia vuosia vanha jo silloin, kun Väinämöinen nimesi sen Remusen pojaksi.


Luulin, että humalasalkoja ei ole enää pariin sataan vuoteen ollut kenenkään pihapiirissä, mutta yllätyksekseni näin muutama päivä sitten neljä humalasalkoa erään lappeenrantalaiskodin pihamaalla. Humalista perhe ei kuulemma kerää humalankäpyjä, vaan kasvit koristavat talon edessä olevia katu- ja lyhtypylväitä, joiden ympärille ne ovat kauniisti kietoutuneet.

Menneinä vuosikymmeninä asuinrakennusta kiertävä humalaköynnös oli lähes joka pihan koristekasvi. Minun Kemin-mummulassanikin talon kuisti oli kesäisin runsastähkäisen humalakasvin peitossa. Sieltä äitini toi humalan juuria uuteen asuinpaikkaansa Pohjois-Savoon, missä humala kasvaa edelleen lapsuuteni leikkimökin seinustalla.


Olueen antavat sille luonteenomaisen maun karvaat humalankävyt eli emikukat. Humala on käpyjensä vuoksi luokiteltu aiemmin kauppayrtiksi, mutta nykyään se on Eviran elintarvikekäyttölistalla statuksella ei-uuselintarvike. Yllä olevassa humalassa on vasta nuppuja, mutta sen kukista muodostuu loppukesällä vihreitä humalankäpyjä, jotka muuttuvat myöhemmin vaaleanruskeiksi.

Rohdoskasvina humalaa on käytetty valeriaanan x) kanssa rauhoittavaksi lääkkeeksi ja unettomuuden hoitoon. Samoin sitä on käytetty ihoa hoitavina kuumina kääreinä sekä vatsalääkkeenä vielä noin sata vuotta sitten. Humala on myös kuitukasvi. Sen varsista saaduista kuiduista on valmistettu aikoinaan köysiä, kankaita ja mattoja.


Lausui ukko uunin päältä:
Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman,
vaikk' ei tuo ve'että synny eikä tuimatta tuletta.

Humala, Remusen poika, piennä maahan pistettihin,
kyynä maahan kynnettihin, viholaisna viskottihin
vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen.
Siitä nousi nuori taimi, yleni vihanta virpi;
nousi puuhun pienoisehen, kohen latvoa kohosi.
Kalevala

x) Rohtovirmajuuresta valmistettua valeriaanaa on käytetty yrttinä erilaisten oireiden hoitoon.

Lähteet: Etelä-Saimaa. Riina Lehtoranta 31.5.2017; Evira; Jari J. Tuomisto, Mennyt ei ollutkaan mustavalkoinen. Kruunun verotus ja sen mitta 1500 – 1600 -luvun vaihteessa; Luontainen terveys; LuontoPortti; Suomen luonto. Kasvit. Kukkakasveja; Maaseudun Tulevaisuus 27.6.2016; Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry; Sami Tallberg. Villiyrttikeittokirja; Wikipedia; Kalevala. Kahdeskymmenes runo

6 kommenttia

  1. Olipa mukava lukea tuon humala-kasvin merkityksestä entisaikaan...en tiennyt sen olleen niin tärkeä. Mielenkiinnolla luin myös aikaisempia kirjoituksiasi eri aiheista...kiitos niistä.
    T:salkojen virittäjä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kommentistasi Leena, komeiden salkojen virittäjä. Kiitos kiittämästä. Olen iloinen, että löysit blogistani myös muita sinua kiinnostavia aiheita.

      Ympärillämme on tosi paljon innostavia asioita, oikein runsaudenpula, mitä niistä ottaisi esiteltäväksi ja jaettavaksi toisten kanssa.

      Poista
  2. Nyt on tullut lakia rikottua, kun on jäänyt humalat istuttamatta, ehkä pääsemme rangaistuksen uhasta, kun meitä ei ehkä talonpoikiin voida lukea :D Kuuntelin muistaakseni sunnuntaina radiosta ohjelmaa, jossa haastateltiin suomalaista naista, joka oli jonkun panimon panimomestari ja hän kertoi humalapelloista maissa, josta he hankkivat humalaa panimoonsa. Vaikea kuvitella peltoa, kun meillä on totuttu salkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tiinatei. Hyvä havainto, että ette te emmekä me ole talonpoikia!

      Poista
  3. Piti selvittää tuo epämäärinen radiotieto. Haastateltava oli Hartwallin vastaavana panimomestarina Lahdessa työskentelevä Hannele Alakarhu. Ohjelma oli Radio Suomen Sunnuntaivieras, joka on kuunneltavissa Areenasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos täydentävästä tiedosta. Onneksi on olemassa Areena!

      Poista