Soilla vaaleanpunaisina hehkuvat suokukat innoittivat nuoren luonnontieteilijän, Carl Linnaeuksen miltei eroottisiin fantasioihin tutkimusmatkoillaan 1700-luvun puolivälissä. Tämä myöhemmin Carl von Linnénä tunnettu, kasvitieteen isäksi mainittu tutkija vertasi suokukkaa antiikin Kreikan mytologian prinsessa Andromedaan kehitellessään kasville tieteellisen nimen Andromeda polifolia.
Suomalaisissa suokukka ei ole herättänyt samanlaisia tunteita kuin Linnéssä, meillä siitä käytettiin paljon arkisempia nimityksiä, kuten jänkä- ja nevakanerva. Nimitys suokukka lienee Elias Lönnrotin keksimä, hän tosin käytti vuoden 1860 Suomen Kasvistossa vielä nimeä punertava suokukka.
Suokukkaa on sanottu myös suokanervaksi. Suokukan ruotsinkielinen nimi on rosling. Siinä on pohjalla vanha hevosen nimitys ross ja kanervaa tarkoittava ljung, sananmukaisesti käännettynä siis hevoskanerva.
Saksaksi kasvi on puolestaan Rosmarinheide eli rosmariinikanerva. Viittaus rosmariiniin johtuu siitä, että suokukan ja rosmariinin kapeat ja päältä nahkeat lehdet muistuttavat toisiaan. Sama merkitys tulee esiin englantilaisessa suokukan nimessä bogrosemary eli suorosmariini.
Suokukka on kanervakasvi, jonka lehdet talvehtivat reunoiltaan käpristyneinä. Lehdistä ja varresta saatavaa väriä on käytetty silkkipainannassa. Suokukan ruukkumaiset, nuokkuvat kukat ovat myrkyllisiä. Suokukka on yleinen koko maassa. Se vaatii luonnontilaisen rämeen tai nevan kasvupaikakseen ja häviää nopeasti ojituksen jälkeen.
Opin pienenä koulutyttönä tuntemaan vaaleanpunaisen, tuoksuvan suokukan. Sitä kasvoi kotipihamme lähellä olevalla pienellä suolämpäreellä, jossa myös lakat viihtyivät. Usein suokukat olivat kotiseudullani kauneimmillaan juhannuksen aikaan, jolloin keräsin niitä leikkikotini maljakkoon.
Kaukana
hälyistä suo.
Suolla
lakankukkien lumi
tupasvillan aavistus
suokukan hempeä puna.
Sinessä runoratsu
jänkäkurppa
kaviot kipinää iskee
– Kopoti, kopoti, kop.
Kurpan
ääntä säestää
taivaanvuohen
hupaisa mäkätys.
Valde Aho
Lähteet: Lasse J. Laine, Suomen luonto. Tunnistusopas; LuontoPortti; Reija-Tuulia Heinonen ja Sirkka Suomi-Vihonen, Kasvikirja; Suomen Luonto. Kasvit. Kukkakasveja; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; Valde Aho, Runoratsu
Enpä ole moiseen törmännyt tai ehkä olen, mutta en ole vain huomannut. Lähistöllä ei ole suota.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Tillariina. Suokukat ovat aika pieniä ja kasvavat tosiaan vain suolla. Ehkäpä ensi kesäkuussa...
PoistaKauniita kuvia kauniista kukasta!
VastaaPoistaKiitos kiittämästä. Suokukan kukkaset ovat pieniä, mutta tosiaan kauniita.
PoistaOnko tietoa, onko Punaista suokukkaa käytetty lääkekasvina laajemminkin?
VastaaPoistaInkerin mummo pyysi kirjeessään 1949 pojan poikaansa Oivaa tuomaan Ruotsiin tullessaan ”lääkevarpuja”. ”Minulla on niitä kovin tarvis. Minua kiusa reumatismi ja ne ovat paras lääke. Täällä ei niitä ole”. Agronomina Oiva toteaa kirjeessään Anna-mummolle ”kasvia nimitetään täällä Punaiseksi suokukaksi (Andromeda polifolia)”.
Hei Unknown, kiitos kun kysyit. Kysynpä itseäni viisaammilta. Tuttavapiirissäni on luonnonlääketieteestä kiinnostuneita ihmisiä, heillä voisi olla tietoa enemmän. Vastaan sinulle, kunhan saan jotain selville.
PoistaHei uudelleen Unknown, sinä mainitsit kyllä selvästi suokukan. Eräs henkilö kirjoitti minulle, että hän ei tiedä suokukasta, mutta hänellä on suomyrtistä linimentin ohje.Jotain katselin netistä suokukan käytöstä, katsopa sinäkin.
VastaaPoista