Puoli kuuta peipposesta

30 huhtikuuta 2017

Tähän aikaan kevättä metsät ovat jo täynnä linnunlaulua, jopa räkättirastaan räkätys kuulostaa kauniille talven hiljaisuuden jälkeen. Minun kevätlintuni on ehdottomasti peipponen, jota alan innoissani odottaa saapuvaksi jo huhtikuun ensimmäisistä päivistä lähtien. Peipposen laulu on raikuvan riemukasta ja soi duurissa, siitä tulee kuulijallekin iloinen mieli.

Peippoon tutustuu jopa tahtomattaan, sillä se elää kaikkialla metsissämme pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta, lisäksi se on pajulinnun jälkeen runsain lintulajimme ja Etelä-Suomessa runsain pesimälintu. Vanhan sanonnan mukaan peipposen saapuminen kertoo myös kesän tulon eli puoli kuuta peipposesta.
 

Saavuttuaan Suomeen huhtikuun puoleen väliin mennessä peippokoiraat hakeutuvat edellisvuotisille pesäpaikoilleen. Sitten alkavat ankarat riidat, kun koiraat selvittävät rajojaan. Tontin rajojen selvittyä koiraat ilmoittavat laulullaan viereisten reviirien omistajille, että paikka on jo vallattu. Pari viikkoa myöhemmin saapuvat naaraat ja sitten alkaa pesän teko, kesän aikana peippopari kasvattaa toisenkin pesällisen poikasia.

Loppukesällä peipot kokoontuvat satojen tuhansien lintujen parvina ruokailemaan pelloille ja keräämään rasvaa muuttomatkaa varten ennen kuin ne lähtevät syyskuun lopulla talvehtimaan Keski- ja Etelä-Eurooppaan.

Peipon tunnistaa koiraaksi siniharmaasta nokasta
Peipot voivat parveutua myös keväällä palattuaan muuttomatkalta, minä näin tuhansien lintujen parvia huhtikuun puolivälissä Lappeenrannan Uus-Lavolassa. Vauhdikkaat peipposet näyttivät kaukaa katsottuna ihan hyttysiltä, jotka liikkuivat vilkkaasti sinne tänne.

Kun koko peipposjoukko pyrähti lentoon niityltä ja siirtyi läheisiin koivuihin ja haapoihin, ilman täytti valtaisa siritys. Vähitellen peippoja alkoi tippua koivuista alas maahan jatkamaan siementen syömistä ja tätä samaa ylös-alas-menoa jatkui tuntikaupalla.

Kuva: Jouko Varonen
Kun sää kylmeni huomattavasti pääsiäisen aikaan tuulen käännyttyä pohjoiseen, Joutsenon Konnunsuon peltolakeuksille laskeutui valtavia peipposparvia. Peipposten määräksi oli arvioitu jopa 150 000 lintua pääsiäislauantaina, jolloin myös luontokuvaaja Jouko Varonen oli tullut paikalle kameroineen.

Konnunsuon rypsipelloilla nähdyt peipposet olivat pääosin koiraita. Tuulen käännyttyä etelään linnut jatkoivat matkaansa muualle Suomeen sekä luultavasti myös Venäjän puolelle valtaamaan reviirejään.

-- Mut kaikkein nuorin peippo aariaansa
jo tulisesti puhkee, uusimpaansa
ja sanat vastaluodut laulaa noin:
Sua yksin rakastan! Sua jumaloin! 

Saima Harmaja

Lähteet: Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys; LuontoPortti; Saima Harmaja, Aamun kuoro

LUE LISÄÄ

Kevään keltaiset keitaat

22 huhtikuuta 2017

Joko olet nähnyt kevään ensimmäisen leskenlehden? Leskenlehdet nousevat esille niin tiedotusvälineissä kuin ihmisten puheissa joka kevät, sillä ovathan ne varma kevään merkki pitkän talven jälkeen. Yleensä leskenlehti kukkii huhti-toukokuussa, mutta voidaan sitä tavata esimerkiksi lämpöputkien päältä maaliskuussakin, kuten tänä vuonna. Ensimmäinen kukkahavainto nimittäin ilmoitettiin LuontoPorttiin 30.3. Nämä leskenlehdet olen kuvannut 10. huhtikuuta.
 

Leskenlehti pystyy kukkimaan hyvin aikaisin, koska sen kukinnot kehittyvät valmiiksi jo edellisenä syksynä. Kun kevään auringonsäteet herättävät valmiit kukkasilmut, kasvilta ei enää kulu energiaa kukintojen kehittymiseen.
 
Keltaiset keitaat kevään ensimmäisissä pälvissä herättävät myös hyönteisten huomion. Hyöty on molemminpuolinen, sillä leskenlehti tarvitsee pölyttäjiä ja kevään ensi lennolle lähteneet sitruunaperhoset ravinnokseen mettä, jota onkin tarjolla huhtikuussa vielä niukasti. Aikaisella kukinnallaan leskenlehti pyrkii välttämään kilpailua muiden kasvien kanssa ja varmistamaan oman pölytyksensä.
 

Leskenlehti kukkii ilman lehtiä, siis leskenä. Sen lehdet ilmestyvät vasta kukintojen lakastuttua, ei siis ihme, että leskenlehden kukkaa ja lehtiä on aikoinaan pidetty eri kasveina.
 

Leskenlehti on Itä-Uudenmaan maakuntakasvi. Etelä-Suomessa rikkaruohona rehottava leskenlehti on Pohjois-Savossa luokiteltu jopa uhanalaiseksi; minäkin olen vienyt Lappeenrannasta leskenlehden alkuja sukulaisten pihaan Kiuruvedelle.
 
Leskenlehti on vanha rohtokasvi, jolla on hoidettu yskää ja keuhkoputkentulehdusta. Lääkekasviin viittaa sen tieteellinen nimikin, joka tulee sanoista tussis ’yskä’ ja agere, ’karkottaa’. Kasvin tuoreita, murskattuja lehtiä on käytetty lievittämään turvotuksia, reumasärkyjä ja jopa päänsärkyä. Kuivattuja leskenlehtiä on vanhastaan myös poltettu tupakan korvikkeena.
 

Suomessa leskenlehti on saanut monia kansanomaisia nimiä, esimerkiksi kukan mukaan sitä on sanottu siansilmäksi ja vilukukaksi. Lehden muotoon puolestaan viittaavat nimet maakilpi ja peltokilpi sekä vanhoissa sanakirjoissa hevosenkavio tai varsankavio.
 
Kukkien ja lehtien eriaikaisuus on kai ollut syynä Karjalankannaksella käytetylle nimitykselle emintimänlehti, emintimä tarkoittaa äitipuolta. Suursaaressa ja Äyräpäässä leskenlehteä on puolestaan sanottu armottomanlehdeksi eli orvoksi. Ruotsin puolella sen kukkien ja lehtien eriaikaisuutta on tulkittu myös uskonnollisesti eli 'poika ennen isää'.  

Leskenlehti, aurinko,
värin arvasitko jo?

Leskenlehti, aurinko,
värin arvasitko jo?

Se on keltainen, se on keltainen,
se väri on keltainen.

Se on keltainen, se on keltainen,
se väri on keltainen.
Hannele Huovi

Lähteet: Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; LuontoPortti; Suomen Luonto. Kasvit. Asterikasvit, Henry Väre; Yle; Hannele Huovi (Leskenlehti-runon on säveltänyt lauluksi Soili Perkiö)

LUE LISÄÄ

Valoisuuden tanssi

15 huhtikuuta 2017

Nyt pääsiäisen aikaan Itä-Lapissa riittää valoisaa liki 15 tuntia, mutta joulukuussa oli toisin. Silloin päivän pituus oli vajaat kolme tuntia, siitäkin hämärää liki puolet. Kuusamossa ei kuitenkaan ole varsinaista kaamosta, koska kaamoksen raja kulkee hieman Sodankylän eteläpuolella.

Jo helmikuussa Kuusamossa saadaan iloita, että pitkä pimeä on selätetty ja valoa tulvii kaikkialta. Tuttavani Marja ajeli tuolloin moottorikelkan kyydissä pitkin Itä-Lapin perukoita ja valokuvasi näitä satumaisia kotimaisemiaan.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kevätauringon loiste.

Kirkkaan säteen villi leikki.

Pakkasaamun kylmettämillä kuusen neulasilla,
valo siivilöityy kimaltavalta pinnalta, kuin timantista.

Pieni höyry nousee,
lämpenevästä maan pinnasta.

Auringon lämpösäde osuu kimppuna kohteeseen.

Valoisuuden tanssi, kaamoksen kanssa on päättynyt.

Voittajana aurinko hymyilee.
R. S.


Lähteet: ursa; Wikipedia; runot.blogspot.fi/koboltti.1 R.S., Kevät

LUE LISÄÄ

Pajunkissojen aikaan

08 huhtikuuta 2017

Tänä viikonloppuna on palmusunnuntai, niinpä monessa kodissa on maljakkoon tuotu pajun oksia odottamaan pääsiäistä, minäkin hain niitä jo sylillisen. Oksat voidaan myös siunata kirkossa, koska siunattujen pajun oksien uskotaan suojaavan kotia kaikelta pahalta.

Etenkin Itä-Suomessa pääsiäisperinteeseen kuuluvat olennaisena osana pajuista tehdyt virpomavitsat. Koristeltuja pajunoksia voidaan sijoittaa niin sisälle kuin uloskin, mutta Suomen pääsiäiskaupunki Riihimäki pistää vielä paremmaksi. Riihimäen pääsiäispuistossa kaupunkilaisia nimittäin joka kevät ilahdutetaan koristellulla pääsiäispuulla. Sen latvassa on aurinko, koska vanhan uskomuksen mukaan pääsiäisaamuna aurinkokin tanssii kevään saapumisen ilosta.Tämän aurinkotarinan äitini kertoi aikanaan myös meille lapsille, niinpä kiipesimme pääsiäisaamuisin talon katolle katsomaan, tanssiiko aurinko tosiaan ylös noustessaan.


Pajunkissa on satojen pienten kukkien muodostama tiheä kukinto, mutta se on kuitenkin vielä nuppu. Pajun kukinta alkaa vasta keltaisten heteiden tultua näkyviin karvojen lomasta. Varhain keväällä kukkivat pajut ovat korvaamaton ravinnonlähde sitruunaperhosille, kimalaisille ja monille muille hyönteisille, jotka ovat jo lähteneet liikkeelle.
 
Suomessa eri pajulajeja on noin 20. Niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa ammattilaisillekin, koska lajit risteytyvät helposti keskenään. Useimmat pajut ovat pensaita, mutta pajulajeista esimerkiksi raita voi kasvaa jopa puuksi. Pajuja kasvaa kaikkialla, ne tosin viihtyvät parhaiten kosteilla kasvupaikoilla, mistä syystä on sanottu, että vesi olisi pajun sielu.


Pajujen hyötykäyttö on vanhaa perua, muun muassa raita oli ennen tärkein aspiriinin eli asetyyli-salisyylihapon lähde kuumetautien ja reumatismin hoidossa. Pajujen kuorta eli parkkia kiskottiin vielä 1950-luvulla käytettäväksi nahan parkitukseen.

Pajun kuitua oli käytetty myös verkkokankaana siinä lohi- tai lahnaverkossa, jonka arkeologi ja kansatieteilijä Sakari Pälsi kaivoi esiin Antreasta Vuoksen varrelta vuonna 1914. Tämä verkko lienee maailman vanhin, se on nimittäin ajoitettu yli 8000 vuoden ikäiseksi.


Energiatehokkaimman peltokasvin nimitystä kantavaa pajua käytetään myös biopolttoaineena. Pajuhake sopii kaikkiin energiaa polttaviin laitoksiin, ja tällaisen energian lisäämiselle on jatkuvasti kasvava tarve. VTT:n tutkimuksen mukaan pajun kasvattaminen energiakäyttöön on täysin kilpailukykyinen vaihtoehto metsähakkeelle – etenkin jos pajukkoa käytetään myös vesien puhdistukseen.


Paju on helppo ja monikäyttöinen askartelumateriaali, oksattomista vitsoista voi punoa vaikkapa kukkakehikon tai aidan puutarhaan. Pajuja kasvaa kaikkialla, mutta niitä on syytä kerätä maanomisajan luvalla.

Nykyisin punontaan ja muuhunkin käyttöön tarvittavaa pajua myös viljellään, sillä viljelty paju on tasalaatuisempaa ja parempaa käyttöominaisuuksiltaan. Paju on hyvin satoisaa, niinpä sen viljely voi tuoda uutta käyttöä maataloudesta vapautuneille pelloille.

 
Nuorta naista sanotaan joskus notkeaksi kuin pajun virpi tai pajun vitsa. Taipuisan olemuksensa vuoksi pajua on pidetty sitkeyden symbolina ja sitä on käytetty kodin hyvän suojan tuojana. Koska paju versoo helposti, siitä voidaan leikata vihreitä oksia uudelleen ja uudelleen. Sen vuoksi kristityt vertasivat pajua Raamattuun, viisauden lähteeseen.
    
Kauan on nukkunut pajunkissa
oksalla suomun alla,
huomenna varmaan talitintti
sen herättää tiukuttamalla.
varssyja

Lähteet: Forestenergy2020.org; LuontoPortti/Eija Lehmuskallio; Studio55.fi; Suomen Luonto/Kasvit; Yle.fi; varssuja.wordpress.com

LUE LISÄÄ

Terveisiä Pekingin karhukissoilta!

01 huhtikuuta 2017

Pekingin eläintarhan ykkösvetonaula ovat pandat, niitä seitsemää minäkin kävin ihastelemassa tämän vuoden alkupäivinä. Maailman eläintarhoissa pandoja on yli 400, niistä valtaosa asustaa Kiinassa.

Tämä sympaattinen panda istui ja piteli bambun vartta toisessa etukäpälässään, toisella se työnsi lehtiä suuhunsa. Se söi niin keskittyneesti, kuin se olisi maailman tärkein tehtävä. Pandat käyttävätkin suurimman osan päivästä syömiseen ja lepäilemiseen tai nukkumiseen. Sen sijaan villien pandojen on käytettävä aikaa myös ruoan etsintään. Panda syö
pelkkää bambua, mutta sitä meneekin päivässä jopa neljäkymmentä kiloa, siis aika paljon sen omaan sadan kilon painoon verrattuna.
 

Pandoja (Ailuropoda melanoleuca) pidettiin aiemmin erittäin uhanalaisina. Nyt ne luokitellaan kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n raportissa vaarantuneiksi, sillä kanta on kasvanut 17 prosentilla viimeisen vuosikymmenen aikana. Pandoja uhkaa yhä etenkin ilmastonmuutos, joka vaikuttaa muun muassa niiden pääasiallisen ravinnon eli bambujen kasvuun. Pahin uhka pandoille on kuitenkin sopivien elinympäristöjen pieneneminen ja sirpaloituminen, kun bambumetsiin rakennetaan viljelyksiä, kaivoksia tai moottoriteitä.

Kansainvälinen WWF-verkosto on suojellut pandoja Kiinassa 1980-luvulta saakka esimerkiksi edistämällä suojelualueiden perustamista. Vapaana eläviä pandoja arvioidaan olevan Kiinassa 1864 yksilöä, niistä noin 60 % asuu nykyisin suojelualueilla.
 

Pandat elävät parin kilometrin korkeudella olevissa lehti- ja havumetsissä, jotka ovat usein sateisia ja sumuisia ympäri vuoden ja joissa on tiheä bambua kasvava alikasvusto. Toisin kuin muut lauhkean vyöhykkeen karhut, pandat eivät nuku talviunta, mutta talviaikaan ne yleensä laskeutuvat alemmaksi vuoristossa. Pandat eivät kuitenkaan vierasta lunta, sillä Pekingin eläintarhassa näin pandoista talvella otettuja valokuvia, joissa ne leikkivät lumella aitauksissaan.

Aiemmin tutkijat olivat sitä mieltä, että pandat elävät yksinään ja hakeutuvan yhteen vain lisääntymiskaudella. Uudempien havaintojen mukaan ne kuitenkin jakavat osittain reviirinsä ja saattavat tavata toisiaan myös lisääntymiskauden ulkopuolella. Pekingin eläintarhan pandat elelivät kuitenkin kukin yksin omassa suuressa aitauksessaan. Aitauksessa oli paitsi paljon tuoreita bambun varsia myös keinuja ja kiipeilytelineitä sekä makuualustoja.
 

Pandanaaraat saavat tavallisesti yhden poikasen kerrallaan ja koko elinaikanaan viidestä kahdeksaan pentua. Sokeat ja lähes karvattomat poikaset painavat syntyessään 140 grammaa eli pienen appelsiinin verran. Pentu saattaa seurata emoaan jopa kolmivuotiaaksi.
 

Kiinan ja Suomen viranomaiset ovat sopineet alustavasti, että Suomeen saadaan itsenäisyyden juhlavuonna Kiinasta lainaksi pandapariskunta, joka sijoitettaisiin Ähtärin eläinpuistoon. Tarkoituksena olisi saada olosuhteet täällä niin hyviksi, että pandat saisivat luomupentuja, nythän ne lisääntyvät eläintarhoissa pitkälti keinosiemennyksen avulla.


Pandan väritys on hauska, ovathan sen ”sukat”, korvat ja silmänympärykset mustat, mutta muuten turkki on valkea. Värityksen syy on hämmentänyt biologeja jo pitkään, sillä minkään muun nisäkkään väritys ei ole samankaltainen.
Tuoreen tutkimuksen mukaan turkin mustat osat auttavat pandaa sulautumaan kesällä maastoon ja valkeat osat ovat talvella naamioasu lumileopardeja vastaan.

Kiinaksi panda on 熊猫 xióng māo eli karhukissa. Pandasta käytetään myös nimityksiä isopanda, jättiläispanda, pandakarhu ja bambukarhu. Tämä sympaattinen bambunsyöjä onkin maailman luonnonsäätiön WWF:n tunnuseläin.


Päivitys 5.4.2017: Kiinan presidentti Xi Jinping ja Suomen presidentti Sauli Niinistö allekirjoittivat tänään muun muassa pandojen suojelua koskevan yhteistyösopimuksen. Sen mukaisesti pandapariskunta muuttaa Ähtäriin todennäköisesti tämän vuoden aikana.

Kaukana nuo
usvaiset riisipellot
kutsuvat

Nyt kun
suljen silmät
olen siellä
tunnen halauksesi
lujan

Se olikin
pandakarhu
rakkausrunot

Lähteet: Ilkka Ahtokivi 5.9.2016. Verkkouutiset nykypäivä. Ulkomaat; Anniina Vallius Yle 7.3.2017; Suvi Vihavainen Helsingin Sanomat 7.4.2016. Jaana Husu-Kallio Maa- ja metsätalousministeriö; Wikipedia; rakkausrunot.fi 23.4.2015 Rakkautta tämäkin
LUE LISÄÄ