perjantai 10. maaliskuuta 2017

Lumiperhosia

Maaliskuun alun aurinko oli juuri noussut ja valaisi keskellä Haapaveden selkää olevan railon niin upeasti, että sitä oli lähdettävä katsomaan. Edeltäneen pakkasyön ja kylmän aamun myötä lumi narskui kenkieni alla, kun kävelin railoa kohti.

Oikaisin pikkuisen saaren poikki, jossa oli pari kolme pajupuskaa ja vähäisellä nurmikolla rantakukkia ja tulikukkia talventörröttäjinä. Rantakukat kuitenkin näyttivät niin erikoisilta, että niitä oli pakko pysähtyä katsomaan. Se oli ihmeellinen näkymä, talventörröttäjät olivat täynnä ikään kuin vieri viereen pakkautuneita valkeita lumiperhosia. 
 
Railonkin kävin katsomassa, sen vallit olivat nyt lumen peitossa ja itse railo ummessa. Tammikuussa railo oli sulana ja uomasta ylös nousseet jäälohkareet erottuivat selvästi.

Aamupäiväkahvien jälkeen teki mieli lähteä kuvaamaan lisää, koska päivä oli kevättalven parhaita. Mikä pettymys saariluodolle päästyäni, kun aurinko oli jo sulattanut jokaikisen perhosen! Lohdutin itseäni, että huominen antaa uuden mahdollisuuden löytää perhosia, koska seuraavaksikin yöksi oli luvattu pakkasta.

Seuraavana aamuna kävelin ripein askelin viidentoista asteen pakkasessa jään poikki saareen katsomaan, olisivatko lumiperhoset ilmaantuneet uudelleen. Ja olivathan ne!


Koska saariluoto oli aika tuulinen, siirryin varusteineni metsän suojaan rantakaislikkoon. Siellä huomasin, että lumiperhoset olivatkin vallanneet yön aikana järviruo´ot, myrtit, pajut, lepät, koivut, petäjät, kuuset ja kaiken mahdollisen. Lisäksi perhoset rupesivat sädehtimään, kun ne saivat auringolta timantit siipiinsä. Olin haltioitunut.

Kuvaamisen aikana tuuli rupesi yltymään entisestään. Tänä aamuna aurinko ei sulattanut perhosia, vaan ne lensivät valkoisin siivin tuulen mukana kevyesti pois puista ja pensaista, heinänkorsista ja kukkavarsista. Pian jäljellä oli enää ihan tavallisia talvipaljaita oksia ja ruokoja. Se, joka nukkui sinä sunnuntaiaamuna pitkään, menetti jotain sanomattoman kaunista.

-- Kuljin uomat niin utuiset

uontolasta kuulemaan
Siellä näin lumiperhosen
kauniin niin valkoisen
se luoksein lensi ja hymyili
niin kuin mun rakkaimpain

Lähdin mukaan lumiperhosen
kauniin niin valkoisen
Se kanssain tanssi ja
hyväili niin kuin mun rakkaimpain--

Runo Lassi Hoikka ja Souvarit, Lumiperhonen

6 kommenttia:

  1. Voi, kun osaisin sinun laillasi löytää nämä pienet kauneudet ympärilläni - ja vielä kuvatakin niitä. Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Tiinatei. Sinähän näet ja löydät koko ajan kauneutta ympärilläsi, olen sen huomannut erinomaisista kuvistasi, samoin teksteistä. Sinä ja minä ehkä kiinnitämme eri asioihin huomiota, mutta sehän on rikkautta se!

      Poista
  2. Ihania pakkasperhosia olet löytänyt päivää paistattelemasta. Kovasti toivat iloa tänne touhotuksen keskelle, kun emme ole itse ehtineet oikein viime aikoina hiljentyä katselemaan ympärillemme. Kiitokset siis siitä!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kiittämästä ja kommentistasi Annis. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, sanotaan.

    VastaaPoista
  4. Olet Sirpa löytänyt hienon harrastuksen, josta on iloa meille muillekin!
    Todella kauniita lumiperhosia kuvasit ja tarinaa luonnon ihmeistä kerroit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irja. Arvostan sanojasi, sinähän olet itse taitava valokuvaaja ja sanankäyttäjä.

      Poista