perjantai 3. helmikuuta 2017

Talventörröttäjien siemenkodat, osa 2


Maamme kahdestasadasta talvella siementävästä ruohokasvista eli talventörröttäjästä osa on alkuperäislajeja, osa muualta Suomeen kulkeutuneita tulokaslajeja. Myös kukkapenkkeihin valitaan joskus luonnonkasvien lisäksi perennoja, jotka ovat mielenkiintoisen näköisiä ympäri vuoden ja törröttävät talvikuukausinakin puutarhan kaunistuksena.

Alla esitellyistä kasveista jättitatar ja harmio ovat tulokaskasveja. Jättitatarta voi sanoa talventörröttäjäksi, sillä sen paksut varret kuivuvat ja jäävät näkyviin koko talveksi, myös harmion puolimetriset varret lituhedelmineen näkyvät lumipeitteen yläpuolella. Sen sijaan kissankellon varsi peittyy usein matalankin lumikerroksen alle. Keltamaksaruohokaan ei matalakasvuisuutensa vuoksi ennätä kauan törrötellä ennen lumen alle jäämistä.




Keltamaksaruohon tuppilot avautuvat vain sateella ja siemenet leviävät saderoiskeiden ja valuvesien mukana etäälle emokasvista. 

Keltamaksaruoho on alkuperältään merenrantakasvi, mutta sitä kasvaa monin paikoin myös sisämaassa kallioilla, törmillä, kuivilla niityillä ja teiden varsilla asutuksen piirissä. Keltamaksaruohoa on siirretty luonnosta moniin puutarhoihin kivikkokasviksi, niin kuin olen itsekin tehnyt.



Kissankellolla siemenkodat ovat alaspäin nuokkuvia, ja kodan tyviosassa sijaitsevien reikien kautta kissankello annostelee hitaasti siemeniään niin kuin sirottimella.

Tämä kissankello heilutteli vaaleansinisiä kellojaan kesätuulessa leikkimökkimme nurkalla. Näyttää siltä, että nyt se on jo viskellyt siemenensä maahan, joten meillä taitaa helistä tulevanakin kesänä kissankelloja...

Jättitatar kukkii loppukesällä ja syksyllä. Kukinnot ovat monitähkäisiä röyhymäisiä ja liki valkoisia, ja kukkimisen jälkeen niistä muodostuu siemenkotia. Suomessa tattaret eivät kuitenkaan lisäänny siemenistä vaan yksinomaan kasvullisesti. Jättitatar on perenna eli se aloittaa kasvamisen joka kevät uudelleen juurakoista, vaikka se voikin kasvaa kesän mittaan yli kolmemetriseksi. Kasvin varret ovat "bambumaisia", ja joskus sitä kutsutaankin virheellisesti bambuksi.

Jättitatar ja muut tattaret ovat kotoisin Itä-Aasiasta, josta niitä on viety ympäri maailmaa puutarhoihin koristekasveiksi. Lajit ovatkin ovat olleet suosittuja, koska ne ovat sitkeitä, nopeakasvuisia ja helposti leviäviä - tiedän sen omasta kokemuksesta. Samat ominaisuudet ovat kuitenkin tehneet niistä erittäin vaikeita ja haitallisia
rikkakasveja.




Harmio on puolestaan venäläistulokas. Sen siemenet levisivät Suomeen venäläisten tuoman hevosenrehun myötä 1800-luvulla, ja harmiota tavataankin nimenomaan vanhoilla ratsuväen paikkakunnilla, kuten Lappeenrannassa.

Harmio on vaatimattoman näköinen valkea ristikukkainen kasvi, joka on nykyisin hyvin yleinen luonnonkasvi. Harmiosta ei ole mitään harmia tai haittaa, pikemminkin nimi kuvaa kasvin yleisväritystä. Väri juontaa juurensa harmion karvapeitteestä, joka auttaa kasvia sopeutumaan kuiville kasvupaikoille.

Laji kukkii pitkälle loppukesään ja siemenet karisevat usein vasta talvella. Harmiolla on erikoiset soikionmuotoiset lidut eli hedelmät, ne kiinnittivätkin huomioni kotipihassa – en ollut edes huomannut kasvia sen kukkiessa.

Käänny että näet minut
Hiljaa leijuvat siemenkodat
perhoset kuin leikkisivät niillä
torvikukista yli tiukkuva mesi
vierelläni solisee valonkaari
sininen lehtisade suhisee
----

Lähteet: Ari-Pekka Huhta, Talventörröttäjät; LuontoPortti; Pertti Ranta, Villit vihreät kaupungit. Suomen kaupunkikasvio; Katriina Uski


PS Muistathan, että ensimmäinen Luonnon päivistä on lauantaina 4.2. Sukella talveen.

2 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia jälleen kerran! Enpä ollut koskaan ajatellut, tai oikeastaan tiennyt, että kissankellokin on talventörröttäjä. Pitääkin lenkillä katsella noita törröttäjiä tästä lähtien tarkemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tiinatei. Meillä on aika paljon talventörröttäjiä, kun rupeamme tutkailemaan - sinä ja minä.

      Poista