lauantai 22. lokakuuta 2016

Valkoposkihanhet lentävät syksyisin Siperiasta Länsi-Eurooppaan

Kova kaakatus kuuluu kaikkialta, kun tuhannet ja taas tuhannet arktiset valkoposkihanhet ovat asettumassa Joutsenon Konnunsuon pelloille ruokailemaan.

Muuttomatkalla olevat hanhet, samoin kuin kurjet ja joutsenet, pysähtyvät yleensä lepäämään ja ruokailemaan samoille paikoille kuin aiemminkin, koska poikaset lentävät emojensa kanssa ja nuoret linnut oppivat vanhemmilta sopivat taukopaikat. Nämä linnut ovat poikkeuksellisia siinä, että perhekunnat pysyvät yhdessä syys- ja talvikauden jälkeen vielä kevätmuuttomatkankin. Jos olot muuttuvat, etsitään uusia reittejä, jotka saman tien siirtyvät seuraavan sukupolven omaksuttaviksi.

Tästä syystä 2000-luvun alussa valkoposki- ja tundrahanhet ryhtyivät yhtäkkiä muuttamaan kasvavassa määrin Kaakkois-Suomen kautta Karjalan kannaksen ja Aunuksen sijaan. Nykyisin ne pysähtyvät viikkokausiksi jopa kymmenien tuhansien yksilöiden parvina pelloillemme, mikä oli vielä 1990-luvulla äärimmäisen poikkeuksellista.



Toinen iso muutos oli se, että osa arktisista valkoposkihanhista jäi 1970-luvulla pesimään Itämerelle, johon ne olivat aikaisemmin pysähtyneet vain levähtämään. Nykyisin Suomen rannikkoseudulla – pääosin Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla – pesii jo viisituhatta paria. Suurimmat parvet keskittyvät puistojen ja golfkenttien tapaisille avoimille turvallisille aukeille. Vaikka hanhet monia ilahduttavatkin, nurmikentillä laiduntavat parvet ovat paitsi pelottomia, myös kovia sotkemaan.

Suomessa pesivä valkoposkien kanta on kuitenkin mitättömän pieni verrattuna siihen jättimäiseen joukkoon, joka muuttaa keväin syksyin pääasiassa Suomenlahtea pitkin sekä Laatokan ja Äänisen yli. Tässä arktisessa näytelmässä on näyttävintä juuri valkoposkihanhien päämuutto: neljännesmiljoona hanhea matkaa auran ja jonon muotoisissa parvissa keväällä kohti koillista ja syksyllä koillisesta lounaaseen. Monesti parven kuulee ennen kuin näkee, sillä niiden kaklatus kuuluu alas asti melkein pilvistä. Hanhet ääntelevät varoittaakseen muita sekä ylläpitääkseen sosiaalista järjestystä ja vahvistaakseen parvikäyttäytymistä. 

Valkoposkihanhet saapuvat kaukaa Siperian pohjoisosista tundralta Barentsinmeren yli ja jäävät laiduntamaan Etelä-Karjalan pelloille. Niiden pitkä vaellus vie Suomen kaakkoisosien kautta Länsi-Eurooppaan. Linnut ovat aluksi matkalla kohti Viroa, Gotlantia, Etelä-Ruotsia ja Tanskaa, mutta niiden päätalvehtimisalue on Pohjanmeren ympäristö, erityisesti Hollanti.

Tarkkailijoiden mukaan valkoposket olivat hyödyntäneet koillisesta puhaltavaa tuulta ja muuttaneet vilkkaasti jo syyskuun puolesta välistä lähtien. Kun kävin Joutsenon Konnunsuon tornissa syyskuun viimeisellä viikolla, oli kirkas tarkkailusää ja lämpöä peräti 18 astetta. Arvioiden mukaan tuona päivänä Konnunsuon pelloilla oli yli 70 000 valkoposkihanhea. Linnut olivat pääosin valkoposkia, ja niiden parvissa oli nähty vain yksittäisiä sepel-, metsä- ja tundrahanhia. Linnut lepäsivät sekä ruokailivat sänkipelloilla joidenkin viikkojen ajan ennen kuin jatkoivat matkaansa.

Valkoposkihanhet yöpyivät Höytiönlammella sekä jossakin määrin turvetuotantoalueen lätäköissä tiiviinä lintumassoina, siellä ne olivat turvassa sekä ketuilta että kotkilta ja haukoilta. Kun hanhet tulivat aamulla lammelta sankoin joukoin, ne näyttivät kaukana metsän yllä valtavalta hyttysparvelta.


Konnunsuolla oli nähty hanhien lisäksi ainakin maakotka, ruskosuohaukka, kanahaukka ja piekana. Lisäksi siellä havaittiin merikotkia, jotka seurasivat muuttavia hanhia ruokailutarkoituksessa. Ruskosuohaukkoja onnistuinkin näkemään, samoin piekanan lentelemässä korkealla taivaalla.

Tuona aurinkoisena syksypäivänä odottelin tornissa muiden kiikaroijien ja valokuvaajien kanssa merikotkien ilmestymistä näkyville. Paikallisten asukkaiden mukaan kotkat tulivat saalistamaan yhdeltätoista aamupäivällä ja kolmelta iltapäivällä. Kello eteni puoleen päivään eikä kotkia näkynyt, sen sijaan tornille tuli mieshenkilö, joka kertoi, että ainakin yksi merikotka oli jo syönyt aamiaisensa poikkeuksellisesti ennen yhdeksää heidän pihansa lähettyvillä. Kun kävin viikon päästä vielä toisen kerran lintutornissa, siellä mainittiin merikotkia olevan jo viisi. Kiikarien avulla näinkin niistä kaksi kaukana pellolla syömässä, minkä jälkeen ne kaarsivat puun latvaan sulattelemaan saalistaan.





Kun taivas oli täynnä siipien havinaa ja pellolle pyrkiviä valkoposkihanhia, niin tuli tunne, että nuo eivät mahdu mitenkään alla siintävälle pellolle. Kuitenkin linnut laskeutuivat sopuisasti toinen toisensa viereen, enkä nähnyt yhtään riitaa. Hanhet pitivät melkoista ääntä lentäessään ja laskeutuessaan, mutta pellolla ne olivat ihan hiljaa. 
Yhtäkkiä koko parvi säpsähti lentoon, kun kanahaukka ilmestyi näkyville. Hanhet nimittäin tunnistivat saalistajansa, mutta ne eivät olleet tietääkseenkään, kun olivat vähän aiemmin nähneet hiirihaukan. Linnuille parvesta on paljon hyötyä; kun osa yksilöistä tarkkailee ympäristöä, muut saavat ruokailla rauhassa. Myös petojen on vaikea valita saalista isosta joukosta, joka muodostaa ikään kuin superyksilön. Lisäksi koko porukka hyötyy, jos yksi löytää tai tietää hyvän ruokailupaikan.

Hanhi-rukka

Voi pieni hanhi-rukka
sekaisin on sillä tukka.
Suuntavaisto kateissa
kun lentelee nyt sateissa.
Vaan sitten pilvet poutaa maistaa
sade tieltä vaihtaa kaistaa.
Ja hanhi pääsee perille
kotimaansa merille.


Lähteeni: Arja Kivipelto/Helsingin Sanomat 13.10.2016; Pentti Koskimies, Miten eläimet käyttäytyvät; Ilpo Leskinen/Etelä-Saimaa 27.9.2016; Tuomas Väätäinen, Naurulokin lorusulka: lastenloruja.

2 kommenttia:

  1. Onpa siinä lintuja! Ymmärrän kyllä, että tuollaisesta massasta on petolinnun vaikea valita saalistaan. Kurkia näin isoissa parvissa lentävän ihan kotitalon päältä, mutta isokin lintu näyttää aika pieneltä kun korkeutta on paljon! Varmasti oli hienoa seurata lintuja!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Tillariina. Sinä näit siis kurkia - asutkohan niiden muuttoreitillä. Kurjet lentävät lännessä, hanhet itäreunaa. Kuten arvelit, hanhien määrä tuntui uskomattomalta. Sitä luonnonnäytelmää oli hauska seurata.

    VastaaPoista