lauantai 16. heinäkuuta 2016

Jaakko Pukinparta on aamunvirkku

Oletko sinä aamunvirkku? Kesä-heinäkuussa kukkiva pukinparta on. Se avaa mykerönsä vain päivän varhaisten tuntien ajaksi eli kello kolmesta kymmeneen, mikä on antanut vaikutteita sen kansankielisiin nimiin, esimerkiksi kasvin englanninkielinen nimi on Jack-go-to-bed-at-noon eli "Jaakko menee nukkumaan keskipäivällä".

Piennarpukinpartaa eli pukinpartaa sanotaan kukkakelloksi, koska sen kukat avautuvat ja sulkeutuvat päivänvalon mukaan. Yön tunneiksi kukkiaan sulkevia kasveja on toki paljonkin, mutta millään muulla Suomessa kasvavalla lajilla ei ole yhtä säännöllistä ja vain aamun aurinkotunteihin keskittyvää kukintaa. Vuorokaudenajasta ja valosta riippumatta pukinparta voi kuitenkin jättää kukkansa kokonaan avaamatta, jos ilmassa on aavistuskin sateesta. 

Vuosi sitten silmiini osui horsmien seassa suuria hahtuvapalloja, mutta luulin niitä voikukan hahtuviksi. Sittemmin sain selville, että karvapallo kuuluikin Pukinparta-nimiselle vajaan metrin mittaiselle, jäykkävartiselle kasville. Se kasvaa tien varsilla, ratapenkereillä, joutomailla sekä kartanoiden, kirkkojen ja linnojen ympäristössä, mutta jokseenkin yleisenä vain maan eteläosissa, tosin minä olen nähnyt kasvia hyvin harvakseltaan.

Kun muutama viikko sitten silmiini osui aamulenkillä tien varressa ihan yllättäen pukinparran kukkia, tunnistin ne heti.


Menin sitten iltapäivällä kuvaamaan pukinpartoja, mutta en ollut löytää koko kasvia. Ihmettelin, miksi sen kukat olivat menneet suppuun, vaikka päivä oli oikein aurinkoinen ja lämmin. Kapeiden lehtiensä ansiosta pukinparta nimittäin naamioituu hyvin tiheän piennarkasvillisuuden heinien joukkoon sen jälkeen, kun se on sulkenut kukkansa soukan huomaamattomiksi. Sen sijaan aurinkoisella säällä kukat ovat kuin keltainen huutomerkki vihreässä ympäristössään.


Iltapäivällä valokuvaaminen ei siis onnistunut, niinpä suunnittelin uutta kuvausretkeä seuraavaksi aamuksi. Juhannusaatonaaton aamu oli puolipilvinen ja sateen uhkaakin oli vähän olemassa. Minua jännitti kovasti, avaisiko pukinparta kukkiaan koko päivänä. Kävin puolen tunnin välein tarkistamassa tilanteen ja mikä ilo, kun kaunis kukka rupesikin avautumaan. Lopulta sen vaaleankeltaiset kukat olivat täysin auki. Vielä yhdeltätoista läksin uudelleen ottaakseni viimeiset kuvat, mutta silloin Jaakko olikin mennyt jo nukkumaan!


Peitä, jos mahdut
peittämään kämmenelläsi pimeän,
anna vasemmalta nousevan
hiljalleen häikäistä.
Ja seuraavan kerran,
kun nostat kätesi,
on sen alla puhdasta valoa,
kirkkaus korkealla.


Lähteinä olivat:  Halkka, Karttunen, Kokko, Koskimies, Lokki, Nummi, Parkkinen, Suominen, Taipale, Kotimaan luonto-opas; Luonto-Portti; Tiedebasaari; Arto Lappi

2 kommenttia:

  1. Taas opin uutta! En tiennyt pukinparran tempuista, nythän tätä kukkasta sitten katseleekin uusin silmin. Hauska englanninkielinen nimi! Runossa on vahva tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tiinatei. Sinä siis tunsit pukinparran entuudestaan, mutta temput olivat uusia. Minustakin se kasvi käyttäytyy aika erikoisesti.

      Poista