maanantai 6. kesäkuuta 2016

Miksi lehtoimikän ja kevätlinnunherneen kukat vaihtavat väriä?

Muistatko, miten innostuit, kun silmiin osui sinulle vieras kasvi - selasit kasvikirjoja tai internetistä kukkien tunnistustyökalua ja lopulta pystyit nimeämään löytösi.

Minä olen tuntenut tuon ilon useasti viime kesänä, ja tänä keväänä haltioiduin imikästä ja kokonaisesta imikkälehdosta. Täällä Etelä-Karjalassa on imikän lisäksi monia muitakin sellaisia kasveja, joita ei kasva kotiseudullani Pohjois-Savossa - ja niitä kaikkia en ole vielä löytänytkään
.

Juuri avautuneet lehtoimikän kukat ovat vaaleanpunaisia, muuttuvat sitten sinipunaisiksi ja lopulta miltei sinisiksi. Kasviekologit ovat pitkään pohtineet, miksi eräät kukat vaihtavat väriä vanhetessaan. Suomessa sellaisia ovat imikkä, linnunherne ja rohtoraunioyrtti. Syynä värin vaihtoon lienee pölytysbiologiassa: koska vain uusissa kukissa on pölyttäjiä kiinnostavaa mettä, ikääntyvät kukat vaihtavat väriä houkutellakseen vielä pölyttäjiä.


Imikkä eli lehtoimikkä kukkii toukokuun alkupuoliskolla multavissa lehdoissa kilpaa sinivuokon kanssa, muurahaiset kuljettavat molempien kasvien siemeniä eli auttavat niiden leviämisessä.

Imikän kasvun ilmastollinen pohjoisraja on linjalla Lappeenranta – Pori, minä tutustuin näihin kasveihin Parikkalan Siikalahdella vapun jälkeen.










Metsässä hyvin erottuva kevätlinnunherne on puolestaan kuin kukkapenkkien hajuherne, mutta on kooltaan pienempi ja myrkyllinen. Senkin kukkien väri muuttuu niiden vanhetessa: aluksi ne ovat purppuranpunaisia, myöhemmin sinipunaisia ja lopulta sinisiä.


Suomessa kevätlinnunhernettä tavataan yleisesti Etelä-, Kaakkois- ja Keski-Suomessa Raahen korkeudelle saakka, ja runsaimmillaan laji on Etelä-Suomen hyväkasvuisilla rinteillä ja lehdoissa. Kevätlinnunherneen näin ensimmäisen kerran kymmenkunta vuotta sitten. Koska kasvi on monivuotinen ja ilmestyy joka kevät touko-kesäkuun vaihteessa samoille paikoille, minun oli helppo löytää se valokuvattavaksi
tätä tekstiä varten.

Runsaslajisessa lehtometsässä.
Sädehtivien valojuovien ja varjojen
muodostamassa luonnon värilaboratoriossa.
Kunnia olkoon Vapahtajalleni siitä, että
lehdossa saan tehdä päiväkirjamerkintöjä
valkovuokkojen lisäksi kukkivista
mukulaleinikeistä, imikästä ja kevätlinnunherneestä,
toukokuisena pyhänä, puhtaasta ilmasta nauttien
ja ympäristön monimuotoisuutta maistaen.

Tämänkertaiset lähteeni: Halkka, Karttunen, Kokko, Koskimies, Lokki, Nummi, Parkkinen, Suominen ja Taipale Kotimaan luonto-opas; hymy.fi/luontosarja; Valokki-Nettikasvi; Olli Alaranta   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti