perjantai 6. toukokuuta 2016

Sinivuokkojen aikaan

Sinivuokko on monelle odotettu kevääntuoja siinä missä kiuru tai peippo. Ensimmäiset kukat ilmaantuvat yleensä huhtikuussa, ja sinivuokko onkin ensimmäisiä kukkivia kasveja yhdessä leskenlehden kanssa. Näitä sinivuokkoja ihastelin ja kuvasin Salonpäänsaaressa Ruokolahdella.



Sinivuokko eli lehtosinivuokko on Hämeen maakuntakukka. Se viihtyy kalkkipitoisilla mailla lehto- ja sekametsissä ja on yleinen Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä Etelä-Karjalassa itärajan tuntumassa.



Sinivuokko ei leviä kasvullisesti, vaan ainoastaan siementen eli pähkylöiden avulla. Koska sinivuokon pähkylöissä on muurahaisia houkutteleva aine, muurahaiset keräävät niitä mielellään ja samalla levittävät kasvia. Kasvu siemenestä kukkivaksi kasviksi voi kestää jopa kuusi vuotta. Tästä syystä sinivuokko on osittain rauhoitettu eli sen kukkien ja taimien kerääminen myyntiin on Ahvenanmaata lukuun ottamatta kielletty, mutta puutarhaan sitä voi kyllä siirtää. Me haimme kesämökin metsästä muutaman mättään kaupunkipihaan vuosia sitten. Nyt olen huomannut sinivuokkopuskia pihassamme uusissa paikoissa, kiitos muurahaisten. 



Sinivuokkoja on mökkimatkani varrella mäen rinteessä, heinikossa, puitten ja pensaitten juurella, tien vierustoilla. Sinivuokkojen kukinnan huippu osuu usein toukokuuhun, juuri nyt äitienpäivänä ne ovatkin kauneimmillaan. Lapsuudenmaisemissani Pohjois-Savossa ei ollut sinivuokkoja – ei tosin valkovuokkojakaan - niinpä leikin pienenä, että suo-orvokit ovat sinivuokkoja ja ketunleivät valkovuokkoja.  



Sinivuokon kolmihalkoiset lehdet muistuttavat talviväriltään raakaa maksaa, johon myös sen tieteellinen nimi Hepatica viittaa. Sinivuokkoa onkin käytetty aiemmin kansanlääkinnässä maksa- ja munuaisvaivojen hoitoon sekä tyrehdyttämään verenvuotoja, mutta nykyisin kasvi tiedetään myrkylliseksi.

 

Kuva Annukka Koho

Sinivuokko on kevään varhaisimpia kukkijoita, koska se on kehittänyt
kukkasilmut jo edellissyksynä. Sinivuokon kukat voivat olla sinisiä, sinivioletteja ja purppuranpunaisia, joskus myös valkoisia, punaisia tai kirjavia. Vaaleanpunaisia sinivuokkoja näin Parikkalan patsaspuistossa helatorstaina. Sinivuokon kukissa ei ole mettä, joten mehiläiset saavat niistä vain siitepölyä. 



Yllä näkyvä lehtoimikkä kukkii kilpaa sinivuokon kanssa multavissa lehdoissa, minä näin niitä elämäni ensimmäisen kerran toukokuun alkupäivinä Parikkalan Siikalahdella sinivuokkojen seassa. Sitä esiintyy eteläisessä Suomessa ja muutamassa yksittäisessä paikassa lähellä Venäjän rajaa.

Sinilillekesed

Lehekuu tõi õiekesi,
sinililli lehkavaid –
Oh kui armsad nad ja hellad!
Nutan õnnepisaraid.


Sinivuokot

Toukokuu toi kukkasensa,
sinivuokot tuoksuvat.
Ah, niin ihanat ja hauraat!
Kyyneleeni vuotavat.

Tämänkertaiset lähteeni: LuontoFacta2 Kasveja; Opettajalle/Oppiminen/Yle.fi; LuontoPortti; Anna Haava (1864 – 1957) Viron Tartumaa, runon suomennos Juhani Haapasalon

2 kommenttia:

  1. Kiitos sinivuokkokuvista! Enpä tiennyt, että muurahaiset avustavatniiden levittämisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiittämästä Tiinatei. Hyödyllisiä siis nuo muurahaiset!

      Poista