perjantai 29. huhtikuuta 2016

Aalto vapaa välkkyilee!

Mitä sinä ajattelit, kun huomasit jäiden lähteneen? Minusta vapaana lainehtiva järvi on joka kevät yhtä ihmeellinen ja mieleen pulpahtaa Kevätlaulun säe Tuuli hiljaa henkäilee, aalto vapaa välkkyilee, se oli alakoulun laulukirjassani.



Useana keväänä jäinen Saimaa on vaihtunut kimaltelevaksi järveksi lähes huomaamatta. Tästä viisastuneena päätin seurata jäiden lähtöä tarkkaavaisesti tämän kevään aikana. Maaliskuussa pääsiäisen aikaan kuulin jään laulavan, kun olin sukulaisten kanssa pilkkimässä Ruokolahden Haapaselällä. Jään laulu on murtuvan jään ritinää, joka kuuluu, kun järven jääpeitteeseen syntyy ohut railo tai repeämä.

Huhtikuussa olen kiertänyt pitkin Saimaan rantaa viikoittain ja jopa päivittäin tarkkailemassa jään tummenemista.




Nyt on menossa kolmas perättäinen kevät, jolloin jäät lähtevät harvinaisen aikaisin. Saimaa on kuitenkin niin iso järvi, että sen vedet vapautuvat eri aikaan, pienet vesistöt ovat jo sulia, kun suurissa selkävesissä on vielä jäätä.



Kun huomasimme mieheni kanssa Saimaan vapautuneen jäistä, suuntasimme kiireesti saaressa sijaitsevalle mökillemme Ruokolahdelle. Yritys jäi kuitenkin puolitiehen, koska meillä ei ollut jäänmurtajaa vaan ihan tavallinen moottorivene. Osa järvenselästä oli nimittäin laajoina puikkomaisina jäälauttoina, joiden läpi emme pystyneet menemään kovista yrityksistämme huolimatta. Onneksi lopulta pääsimme mökille kiertokautta. 





Vesilinnuilla on jo kiire varata reviiri ja varmistaa sopivat pesäpaikat. Lokit istuivat Saimaan selän kivillä jo odottamassa jään sulamista, kun minä hiihtelin viimeisiä hiihtolenkkejä jääladuilla. Sorsat, tavit, härkälinnut ja silkkiuikut eivät ole pitäneet yhtä kiirettä, mutta ilmestyivät kuitenkin jo ensimmäisiin suliin kohtiin.


Valokuva Yrjö Lankinen


Kuuntelin viime viikonloppuna, miten aallot tanssittivat kevään viimeisiä jäitä. Jää oli sulanut puikoiksi, ja jääpuikot hankautuivat tuulen vireen ja veden voimaasta toisiaan vasten, mikä sai aikaan kaunista musiikinomaista helinää.

Miten tämä kaikki
onkin opeteltava aina uudestaan
ensimmäinen kukka
lumen alta sulaneen sammaleen pehmeys
jäiden lähdön sinfonia
maan vapautuessa roudasta
vapaudun minäkin
onneksi osaan vielä oppia perhoselta.

Tämänkertaiset lähteeni ovat: Kotimaa 23.3.2015; Tieteen kuvalehti 30.8.2011; Ilmatieteen laitos; Gabriel Syvävirta, kainuunkirjailijat.fi/lainanp2015.pdf

2 kommenttia:

  1. Kiitos runosta! Herkkä kuvaus kevään tunnelmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiinatei. Keväässä kaikki on herkkää, ja runoilija on onnistunut tallentamaan sen säkeisiinsä.

      Poista