Purppuranpunainen rohdoskasvi kangasajuruoho

31 heinäkuuta 2015

Mutta mikäs tuo kasvi on? Lenkkipolkuni varteen Lappeenrannan Skinnarilassa oli ilmestynyt roosapurppuraista kasvustoa, jota en tunnistanut. Kotona asia selvisi kasvikirjoja tutkimalla ja googlettamalla: kyseessä on kangasajuruoho. Samassa palautui mieleeni, että muutamaa päivää aiemmin maakuntalehdessä oli ollut "etsintäkuulutus", jossa pyydettiin kansalaisten apua kangasajuruohoesiintymien kartoittamisessa. Tuosta tapahtumasta on nyt aikaa viitisen vuotta.

Kangasajuruohoa olen tavannut sittemmin muuallakin Lappeenrannan seudulla kuivilla kankailla pieninä esiintyminä ja Ruokolahdella Utulan tien varren aurinkoisilla penkereillä laajoina mattoina. 
 

Kangasajuruoho on voimakastuoksuinen ikivihreä puolivarpu, joka leviää eteenpäin pitkillä maanmyötäisillä versoilla ja muodostaa laajoja matalia kasvustoja. Ajuruohoa esiintyy monin paikoin Itä- ja Etelä-Suomessa, mutta missään se ei ole yleinen.
 
Kukattomana kangasajuruoho on hyvinkin huomaamaton, mutta heinäkuussa kukkimisaikana purppuranpunaiset kasvustot erottaa helposti. Mehiläiset keräävät mielellään sen kukista mettä, ja laji onkin hyvä hunajakasvi. Se on myös monille muille hyönteisille tärkeä ravintokasvi. Kangasajuruoho on erittäin tärkeä harju- ja muurahaissinisiiven toukkien ravinnonlähde, sillä nämä perhoset munivat ainoastaan kangasajuruohon kukkiin ja toukat syövät vain ajuruohoa. Sen uhanalaisuusmerkintä on silmälläpidettävä.


Kangasajuruohon rohdosvaikutukset on tunnettu jo varhain. Sitä on käytetty niin yskänrohtona kuin ulkoisesti hauteina ja kylpyinä mm. haavojen, ihon tulehdusten ja kutisevan ihon hoidossa. Jopa morsiamen houkutteluun ja paholaisten karkottamiseen sitä kuuluu käytetyn.

Kangasajuruoholla on miellyttävä aromaattinen tuoksu, ja se onkin tarha-ajuruohon eli timjamin sukulainen. Kasvi sopii hyvin kuivaukseen talven ruoanlaittoa varten. Kangasajuruohoa on helppo siirtää omaan puutarhaan joko luonnossa elävien kasvien siemenistä tai rönsyistä.
 
 
Kotipihaan voi hankkia myös tarha-ajuruohoa eli timjamia. Meillä kotona tarha-ajuruoho toimii hyvänä maanpeittokasvina paahteisessa etelärinteessä. Tiesitkö, että jo roomalaiset maustoivat viininsä ja juustonsa timjamilla? Se sopii käytettäväksi ruoanlaitossa paljolti meiramin tapaan, ja kukkia voi käyttää koristeena salaateissa. Taidanpa käydä saksimassa pihamaalta timjamin lehtiä kaalikääryleisiini.

Sen oletetaan myös virkistävän älyllisiä toimintoja ja poistavan väsymystä eli ennen tärkeää palaveria voisi kokeilla timjamiteen nauttimista.

 
Kimalaiset ja mehiläiset näyttävät pörräävän mielellään myös tarha-ajuruohon kukkasissa. Tästä mesikasvista ne tuottavat tuoksuvaa, hyvänmakuista ja vitamiinipitoista hunajaa!

Ahkera mehiläinen
Mehiläinen toivoo poutaa,
kukkasista mettä noutaa,
syö kun joutaa,
itseksensä turisee,
surisee - zzee.
 

Runon tekijä ei ole tiedossa.
LUE LISÄÄ

Ketunpoikien karkelot

23 heinäkuuta 2015

Tervetuloa lukemaan luontoblogiani! Oman blogin perustaminen on hauskaa, koska innokkaana liikkujana ja luonnossa kulkijana eteeni on tullut monia ilon aiheita, jotka haluan jakaa kanssasi. Tämän blogin myötä se on mahdollista. Pienetkin haltioitumisen hetket tuovat iloa sekä hymyn huulille. Toivon tämän välittyvän myös sinulle.

Nykyisenä eteläkarjalalaisena tunnen löytöretkeilijän iloa, kun opin tunnistamaan kasveja ja näen eläimiä, joita ei ollut kotiseudullani Pohjois-Savossa. Eihän sitä tiedä, vaikka jonakin päivänä onnistuisin saamaan saimaannorpan näköpiiriini.


Vaikka olen syntynyt ja viettänyt lapsuuteni maalla, en ollut nähnyt kettua aikuisikääni mennessä. Lappeenrannassa kuulin vuosien mittaan puhuttavan cityketuista. Milloin joku niistä oli vienyt kypsän kinkun terassilta, milloin sen oli havaittu kulkevan keskikaupungilla pulupaisti suussaan tai milloin ketunpentujen oli nähty temmeltävän leikkipuistossa.


Olin tapani mukaan aamulenkillä uimarannan maisemissa, kun näin koivikossa kolme leikkivää ketunpoikaa. Minut nähtyään ne pakenivat eikä minulla toisaalta ollut kameraakaan mukanani, niin että se siitä. Elettiin kesäkuun alkuviikkoja. Kävin monena päivänä samoilla jäljillä kameran kanssa, mutta kettuemo kai piti penikat tiukasti komennossaan, koska niitä ei enää näkynyt.

 
Paria viikkoa myöhemmin olin taas kettuja etsimässä, mutta koska kuvattavat eivät ilmestyneet paikalle, laitoin kameran laukkuun. Juuri silloin pelmahti pajupuskasta viiden nuoren ketun lauma näkyville ja kiirehti tien yli seuraavaan pusikkoon.
 

Vaikka ketut olivat arkoja, ne näyttivät myös uteliailta. Tietty arkuus niillä kuuluu ollakin. Tämä seuraavaksi tavoittamani pentue on liian kesy.
 
Kesä-heinäkuun vaihteessa läksin kuvausaikeissa Lappeenrannan Linnoituksen seutuville, koska olin kuullut kettuperheen asustelevan siellä. Kuin sattumalta ketut osuivatkin tielleni kuljeskellessani Linnoituksen alapuolella olevassa metsikössä, jonka läpi kulkee teollisuusraide. Emoa en tosin nähnyt.
 
 
Olin yllättynyt, kun kolmikko leikki keskenään minusta välittämättä. Sain kaikessa rauhassa otettua yli neljäkymmentä kuvaa, joista tässä on muutama. Jokaisella pennulla oli oma persoona: yksi niistä oli arka, toinen rohkea ja kolmas kaikista uteliain tai välinpitämättömin.
 

Tyytyväisenä kuvasaaliiseeni jätin ketunpojat leikkimään ja mittelemään voimia keskenään. Minua odottivat jo uudet seikkailut!

On metsän kätköissä kettuja,
jotka osaavat paistaa lettuja.
Niiden lettubaari on metsän parhain
ja tungos jo melkoinen aamuvarhain.
Vaan silloin on ketuilla oikein hoppu
kun joku huutaa: LETUT ON LOPPU!!!


Runo löytyi Outin lorupussista (outinlorupussi.blogspot.com/2010/09/on-metsan-katkoissa-kettuja.html)
LUE LISÄÄ