keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Miksi pihlajaa sanotaan pyhäksi?

Kalevalassa on kuvaus pihlajan pyhyydestä: Noita sie kovin varaja pihlajaisia pihalla! Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät lehvät oksasilla, marjat sitäi pyhemmät.

 


Entisaikaan varmistettiin uhraamalla menestys ja onni. Lähes jokaisella talolla oli oma uhri- eli tietämyspuu, joka oli usein talon lähellä kasvava pihlaja. Tämä pyhä puu määräsi ihmisen kohtalon: Mitä tapahtui puulle, tapahtui myös ihmiselle, ja siksi se sai kasvaa rauhassa. Uhripuu vertautuu maailmanpuuhun, koska sekin toimi välittäjänä ihmisen ja selittämättömän välillä. Myös kaikilla metsän puilla oli henki, jota kunnioitettiin.


Valokuva on Jouko Varosen ottama.

Pihlajan kukat yhdistetään usein juhannukseen. Kukissa on voimakkaan makea tuoksu, jonka tunnistaa jo kauas. Sanotaan, että pihlaja on vuodenkierron aikana kahdesti kaunis: kukkiessaan ja marjoessaan. Minä lisäisin siihen, että kolmannen kerran pihlaja on kaunis ruskan värissään.

Tänä vuonna pihlajat eivät kukkineet eivätkä siis tuottaneet marjojakaan. Sanotaan, että vuodet eivät ole veljeksiä: viime syksynä pihlajissa nimittäin oli niin paljon marjoja, että räkättirastat, tilhet ja kottaraiset eivät ehtineet syötä niitä kaikkia, vaan osa marjoista jäi talveksi puihin. Huomasin äskettäin, että pihlajissa on edelleen noita edellisvuoden mustuneita marjaterttuja. Kansanperinteen mukaan pihlajanmarjojen määrästä on ennustettu tulevan talven lumimäärää eli pihlaja ei kanna kahta taakkaa.

Punaiset tai kellanpunaiset marjat ovat kuin pieniä omenia, joita on puuta kohden muutamasta kymmenestä kilosta pariin sataan kiloon. Pihlajanmarja sisältää C-vitamiinia yhtä paljon kuin lakka ja on oikea terveyspommi. Oletko muuten maistanut, miten toisissa pihlajissa on kirpeitä ja toisissa makeampia marjoja - mutta kelpaavatkohan tilhelle kaikkien pihlajien marjat?


 

Valokuva on Jouko Varosen ottama.

Biologien mukaan on urbaani tarina, että linnut päihtyisivät pihlajanmarjoista, vaikka lehtien otsikoissa kirjoitetaan joka syksy näyttävästi, miten humalaiset rastaat ja tilhet ovat käyttäytyneet oudosti syötyään käyneitä marjoja. Uskomus lienee saanut alkunsa ikkunoihin törmäilleistä linnuista. Todellisuudessa tilhen maksa polttaa alkoholia erittäin nopeasti eikä pihlajanmarjojen alkoholipitoisuus luonnossa edes nouse korkeaksi. 


Pihlajan alla (osa pitkästä runosta)

Niin, talvi saapuvi kerran kai
ja kukkaset kuolla voi,
mut pihlajassapa talvellai
taas tilhien laulu soi.

On sorja kukkiva pihlajapuu,
mut sorjempi marjassaan,
kun kylmä, kuollut on luonto muu
ja poissa on marjat maan!


Tietoa olen kerännyt näistä lähteistä: Arktiset aromit/Pihlaja; Kaleva/Luonto 7.11.2014; Ympäristökasvatus kuvataiteessa www10.edu.fi,Liminganlahden luontokeskus ja Kustaa Vilkuna Vuotuinen ajantieto. Ylinnä on Kalevalan 33. runo ja Pihlajan alla -runo on puolestaan Eino Leinon Yökehrääjästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti